Istui kaksi raatiherraa
yöllä raatikellarissa,
kirkonkello yhtä soi.
Pöydän tinavahatuikut
oli puoleks sammuksissa,
herrat ranskan renskaa joi.
Krouvari löi luukut kiinni,
kuului huuto kujast' yöllä,
tuli teinit retkiltään,
kaapu yllä, miekka vyöllä,
öinen kiihko silmissään.
Hatut löi ne pantiks pöytään,
kurri kantain sarkat täytti,
kun ne juotiin, uutta toi;
toinen teini kaatoi kannun,
pertuskaansa toinen näytti,
herroille hän ilkamoi:
»Kuulkaas, soppiherrat siellä,
kilpajuontiin teidät vaadin,
kuka väsyy, maksaa saa,
korkeen neuvospöydän alle
juon ma koko korkeen raadin,
vivat vinum, hahhahhaa!
»Saivartajat, salkkuherrat,
sakkoja te meille suotte,
pedellit ne tyrmään tuo.
Kun on nahjus, kelpaa lahjus,
sanan syötte niinkuin juotte,
juotte niinkuin lapset juo!»
»Pormestari, arvon aasi
lain kuin piru sanaa lukee
vaskisangat silmillään,
rouvat säätää, raati nukkuu,
unimyssyt päätä pukee,
hännystakki hännänpään!»
Pilkan pisti raatiherra:
»kuulkaas, — qvid est studiosus
sine studio? Est sus!
Pikku porsas, furiosus,
kaupunkimme kauhistus!
»Teill' on tieto nenänpäässä,
akan taito miekan lyöntiin,
paksu ääni, tyhjä pää,
paras panna tutti suuhun,
kotiin päästä puuron syöntiin,
niin taas Turku rauhaan jää!»
Kivahti nyt miesten mielet,
raatiherra käski piestä,
miekat lensi huotristaan,
tulet sammui, kujan suusta
tuli kuusi palomiestä,
teinit kutsui tuttujaan.
Pimeässä iskut sinkui,
merimiehet, sällit, souvit
kadunpäässä mellakoi;
Aurajokeen kuu loi varjon,
heilui mastot, viirit, touvit,
rummun pärrytys nyt soi.
Krouvari nyt salaa päästi,
raatiherrat hiipi kujaan
Aninkaisten tulliin päin.
Teinit, sällit vietiin linnaan
miettimähän miekkailujaan,
niin ne pidot päättyi näin.