Oi, sä sydämeni, mitä kuulet?
Kuuletko, taas kevät mulle soi!
Vielä hymyilevät mulle huulet,
joita elon vehmas puna purppuroi.
Loppuuko jo päivät pitkän harmaat,
loppuuko jo odotuksen yö?
Ah, te immet ihanat ja armaat,
teille synkkä, sairas sydämeni lyö!
Oliko vain unta: yksin jäin mä?
Silloin, kohtalo, sua tahdon kiittää;
näänkö hänet, josta unta näin mä,
joka sopusointuun sielun liittää?