Kuin haudass' olen maannut
jo monta valheen vuotta,
en rakkautta saanut,
sit' etsin aina suotta.
Taas jännitän ma jousta,
taas pukeudun rautaan,
ma tahdon yöstä nousta,
Mua vastaan kevät kulkee,
maan lempi leijaa vastaan,
ja suureen syliin sulkee
maa-emo luonnon lastaan.
Mun uusi nuoruus kiehtoo,
käy henki hekumoimaan,
mua elon myrsky liehtoo,
ma kasvan, kohoon voimaan.
Ja laukee kaikki salvat,
pois katoo, mikä kuoli,
ei pysty kateen kalvat,
ja maaliin lentää nuoli.
Ma tunnen, että voitan
yön voiman, huolen harmaan,
ma sodin, soi, kun soitan,
päämaaliin kuljen varmaan!