Ma kuljen kujaa yksin illansuussa,
huvilat, talot, mökit taakse jää;
kuin sairas valittavi tuuli puussa,
ja metsä kallioilta häämöittää.
Ma katson taivaalle ja katse kohtaa
yön tähdet tuhannet ja miljoonat,
ja etelässä taivaanranta hohtaa,
siell' lepää kaikki suuret unelmat.
Ma katson heijastusta kaupungista,
min sähkölamput iltaan loiston luo,
ma herään vanhan kujan unelmista,
kuin perhon luokseen vetää valon vuo.
Kuin sähkö sielussani syttyy, palaa,
ma kumman kutsun tunnen veressäin,
ma tahdon hengittää, ma tahdon alaa,
en tahdo käydä kauvan yksin näin.
Ma tahdon tulikaupunkiin ja valoon,
ma tahdon huveihin ja huimuuksiin,
ma tahdon mennä siihen kivitaloon,
miss' usein armaan kanssa yhdyttiin.
Ma tahdon avata nyt armaan oven,
ma tahdon nähdä silmäin nauravan,
ma kaipaan lämpöä sen nuoren poven,
min suonten suloisuutta rakastan.
Ma tahdon sinne suureen tulimereen,
mi kaupungista ilmaan aaltoaa,
ma tahdon raukenevan levon vereen,
mi kuumat kaipaukset sammuttaa.