Olin itkenyt itseni nukuksiin
ja heräsin keskiyöllä,
mua puristi tuska tuima niin
kuin rautaisella vyöllä.
Nous parahdus sairaasta syömestäin
miks näin kävi, miksei toisin,
kaikk' katos hetkenä mielessäin
kuin yöhön pois syöksynyt oisin,
kuin pitkä ei ollut ois elämä lain
ja täytetty tuskalla, työllä,
olis ollut vain hetki, parahdus vain
ypöyksin, keskiyöllä.