Aina lapsuudestani saakka olin tuntenut vastustamatonta halua päästä
Aasiaan. Isäni, Otto Donner, oli aikoinaan hänkin toivonut ja odottanut
samaa -- mutta mahdollisuuden tarjoutuessa oli matkan toteuttaminen
liian myöhäistä. Olin perinyt hänen tyydyttämättömän halunsa ja
pienestä pitäen olin kuullut puhuttavan matkailijoista ja matkoista.
Oli siis aivan luonnollista, että tieni ennemmin tai myöhemmin oli
johtava Itämaille.
Seuraavassa olen yrittänyt luoda kuvauksen ensimäisistä
Aasian-matkoistani, elämästäni pohjoisen Siperian samojedien
keskuudessa. Tämän ohella olen katsonut asiakseni kertoa itse maasta ja
kansasta, oloista, tavoista, uskonnollisista käsityksistä y.m. Selostus
omista matkoistani ja kokemuksistani lienee jossain määrin
subjektiivinen, mutta muussa olen mahdollisuuden mukaan pyrkinyt
tasapuolisuuteen. Aineiston rikkaudesta ja vaikutelmien moninaisuudesta
johtuu, että minun useinkin on ollut pakko rajoittua pelkkiin
viittauksiin.
Tässä yhteydessä pyydän kiittää kaikkia niitä viranomaisia, oppineita
seuroja ja yksityisiä, jotka monella muotoa ovat minua avustaneet sekä
ennen matkaani että myös sen kestäessä. Erikoinen syy on minulla
mainita Suomalais-ugrilainen seura ja sen johtokunta sekä herrat
Nagnibeda ja Berdnikov Tomskissa ja Krasnojarskissa. Professorit A.C.
Haddon Cambridgessä, K. Nielsen Kristianiassa, H. Paasonen, E.N. Setälä
ja Edv. Westermarck ynnä dosentit K.F. Karjalainen, G.J. Ramstedt ja
U.T. Sirelius Helsingissä sekä tohtori Helge Backlund Pietarissa ovat
työtäni opetuksillaan ja hyvillä neuvoillaan suuresti edistäneet.
Akateemikot S. Oldenburg, W. Radloff ja K. Sahlemann sekä dosentti A.D.
Rudnev ovat hankkineet minulle välttämättömiä suosituskirjeitä, joista
olen paljon hyötynyt. Sitäpaitsi on minun täten kiitettävä niitä
Yliopistomme klinikkain johtajia, jotka ovat antaneet minulle
tilaisuuden sairaaloissaan hankkia ne lääkeopilliset tiedot, jotka niin
suuressa määrässä ovat helpottaneet tutkimuksiani alkuasukasten
keskuudessa. Mielihyvällä olen seurannut professori F. Nansenin minulle
ennen lähtöäni antamaa neuvoa, että karttaisin "eurooppalaisia" ja
mikäli mahdollista eläisin ainoastaan alkuasukkaiden parissa. Tämän
lisäksi lausun vielä kiitokseni kaikille niille vanhoille ja uusille
ystäville, ulkomaalaisille, maanmiehille ja samojedeille, jotka tavalla
tai toisella ovat minua auttaneet pitkän matkani varrella. Isäni muisto
ynnä hänen työnsä ja pyrkimyksensä ovat olleet minulle hyvänä tukena,
ja, M.A. Castrénin vaivoista ja vastuksista rikas tutkijatoimi on
kannustanut minua tekemään parhaani.
Lopuksi on minun mainittava, että Pohjolan pitkä talviyö on estänyt
minua ottamasta valokuvia matkustellessani Jeniseitä pitkin sekä
pohjoisilla tundroilla.
Framnäs, Bromarf, elokuulla 1915.
_Kai Donner_.