KOSIJOITA KYLÄSSÄ.

Istuimme seuraavana päivänä kestikievarissa yhdessä Akonlahden "tiekan"

(lukkarin) keralla; hän oli vielä nuori poika, ummikko venäläinen.

Olimme sattumalta kuulleet hänen rahvaan keralla puhetta yrittäessään

näyttelevän latinankielen taitoaankin ja sanovan: Sint ut sunt, aut non

sint (olkoot niin kuin ovat, taikka olkoot olematta). Mekin muistimme

kirkkohistoriasta tuon lauseen, ja se kehotti tekemään tuttavuutta.

Hän osasi muutamia muitakin latinalaisia lauseita, jotka oli oppinut

hengellisessä seminaarissa, mutta josta hän oli juoppouden takia kesken

erotettu. Istuessamme Kostamuksen kestikievarissa nauttien seosta,

joka kävi punssista, -- sitä oli tuotu kylään salaa, kalasammiossa

-- saatoimme siis yhdessä vetää vanhan tutun "Gaudeamus igiturin", ja

aamupäivä kului siten jotenkin hauskasti. Pyssynpamaukset ja niitä

seuraava hälinä lopettivat sitten äkkiä lystimme.

Kosiminen tapahtuu Karjalassa hyvin julkisesti ja monimutkaisia

temppuja noudattaen, jotka saattavat olla asianomaiselle sulhaskansalle

hyvinkin ikäviä, ellei yritys ota menestyäkseen. Sulhasen täytyy

saapua kosiotaloon joukolla, vieläpä pyssynpaukuilla julistaa

tuloaan, niin että koko kylä tietää olla tilaisuudessa saapuvilla.

Onhan se harmillista, jos niin julkisen ja uhollisen tulon jälkeen

täytyy lähteä matkoihinsa tyhjin toimin. Sen vuoksi onkin miesten

kesken käynyt tavalliseksi keskustella edeltä käsin tyttöjen kanssa,

saadakseen tietää, onko syytä joukolla tulla. Tytöt silloin ottavat

salaa vastaan kihlat, sormuksen, silkkiliinan, ehkäpä rahaakin, jotta

poika voi rohkeammalla mielellä saapua julkisesti neittä pyytämään.

Mutta yleiseen valitettiin, että tytöt hyvin huonosti pitivät näitä

lupauksiaan, ottivat kihloja monelta yht'aikaa ja antoivat sitten

useimmalle armotta "aparat". Jos heitä siitä moitti, sanottiin, niin

ei siitäkään ollut apua. Neitoset näet käsittivät asian sillä tavalla,

että kuta useammat rukkaset he saivat antaa, niin sitä kiihkeämmin

pojat heitä halusivat. Mutta antoivat kuitenkin edes kihlat pois, kun

julkinen kosiminen oli tapahtunut.

Kestikievarin tytön mainittiin ottaneen kihlat siltä saman kylän

pojalta, jota nyt odotettiin kosimaan, mutta oltiin hyvin eri mieliä,

tokko tyttö hänelle menisi. Siitä keskusteltiin kiihkeästi, melkoinen

jännitys vallitsi yleisön kesken, mutta vallitsevana mielipiteenä

tuntui olevan, että tyttö antaisi aparat. Sen kyllä saattoi uskoa,

sillä tyttö oli viekkaan näköinen, eikä kosija kuulunut olevan

kehuttavissa varoissa, olihan pienen uudisviljelyksen omistaja etempää

salolta.

Kaiket päivää istuttiin ikkunoissa ja tähystettiin järvelle päin

jokaista venettä -- nuoriso vain jatkoi väsymättä kisojaan. Vasta

iltapäivällä tuli kuitenkin oikea vene, jumakkain pyssynpaukkujen

julistamana. Kylässä paikalla syntyi vilkas liike ja joka puoletta

riennettiin kestikievaritaloon, jonka pirtti kohta kokoontui täyteen

uteliaita. Kisahuoneessa tanssikin hetkeksi taukosi, kuitenkin

ainoastaan hetkeksi, alkaakseen paikalla uudelleen entistä rennommin.

Aivan talon nurkissa, akkunain alla, pamahti jälleen pari kovaa

laukausta, ja pian sen jälkeen kosioväki juhlallisesti astui pirttiin.

Kosioväkeä on, paitsi sulhasta, taatto, teätjä (setä, eno), veli

ja joku nainen, tavallisesti sisar taikka muu sukulainen. Usein

sulhanen itse jää ulos odottamaan, miten asiat luonnistuvat, eikä

tule pirttiin ensinkään, jos ne huonosti päättyvät. Tämä kuitenkin

näytti olevan varma asiastaan, hän tuli sulhaskansan keralla pirttiin.

Mies oli kookas ja roteva, mutta vähän jolsanlainen. Arvonmiehiä oli

sulhaskansassa Miitrei vaimoineen, muut olivat köyhää kansaa.

Kosiminen sitten tapahtui, yleistä tapaa noudattaen, seuraavalla

tavalla.

Pirttiin astuttuaan kosjoväki risti silmänsä, niinkuin kreikanuskoiset

ainakin tekevät, ja laativat tervehdyksen, jonka jälkeen talonväki

pyysi heitä istumaan "suureh tshuppuh", jossa Jumalan kuvat ovat.

Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään · 第 25 / 53 题