[1] Tässä laulussa Horatius opettaa, että rikkaus ei tee ihmistä
tosi-onnelliseksi: hän on aina rauhaton ja himoitsee yhä enempää;
vaan onnellisuus, sanan oikeassa merkityksessä, riippuu himojensa
hillitsemisestä ja tyytyväisyydestä. -- Aiheen kirjoittaaksensa
tämän laulun sai Horatius sen johdosta, että Augustus oli v. 28
e.Kr. tarjonnut hänelle kirjurinvirkaa hovissansa, vaan Horatius
hylkäsi sen, koska hän ei rakastanut mahtavuutta, vaan rauhallista
ja yksinkertaista elämää, jonka hän parhaiten voi saavuttaa
maatilallansa Sabinilaisten maassa.
[2] Linnan seinät olivat vaskivaruiset.
[3] Danaë oli Akrisiuksen, Argoksen kuninkaan tytär. -- Oraakkeli
oli hänelle ennustanut, että Danaën pitäisi synnyttää poika,
joka surmaisi iso-isänsä. Siitä peljästyi Akrisius ja pani
Danaën maanalaiseen suojaan (Horatiuksen mukaan vaskitorniin)
säilytettäväksi. Mutta Zeus "tapasi häntä kultasateessa" ja hän
synnytti Zeukselle pojan, nimeltä Perseus. Akrisius heitätytti
arkussa äidin poikinensa mereen, mutta Diktys, Serifuksen kuninkaan
veli, pelasti heidät. Kuningas itse, nimeltä Polydektes, kasvatti
Perseuksen hovissansa Serifuksella (Kykladein saarella). Myöhemmin
Perseus tietämättänsä surmasi diskuksella (kiekolla) iso-isänsä
Larissan leikkilöissä.
[4] Vrt. Carm. I, 2, 15.
[5] Vrt. Carm. I, 2.
[6] Nim. oraakkelin ennustuksen tähden.
[7] S.o. vartijain, palvelijain.
[8] S.o. kivimuuritkin.
[9] S.o. Amfiarauksen, joka ei tahtonut ottaa osaa Polyneikeen
retkeen ("Seitsemän Thebaa vastaan"), vaan piiloutui, koska hän
edeltäkäsin tiesi retken onnettoman lopun. Hänen puolisonsa
Erifyle, jonka Polyneikes lahjoi kultaisella kaulaseppeleellä,
ilmoitti kuitenkin miehensä olopaikan ja tämän täytyi lähteä
mukaan. Täällä Amfiaraus suistui surman suuhun (maan repeämisen
johdosta) ja Erifylen taas surmasi hänen oma poikansa Alkmaion tuon
edellä-mainitun kavalluksen johdosta. Vrt. Carm. I, 18.
[10] S.o. suku.
[11] S.o. Filip II Makedonian kuningas, hallitsi vv. 360-336 e.
Kr., "emptor Olynthi" l. "mercator Graeciae", jonka lauseena oli:
"Kultakuormaa kuljettava aasi pääsee kivimuurienkin ylitse"; hän
valloitti lahjain avulla Olynthuksen, Potidaean, Amfipolin, Pydnan
y.m.
[12] S.o. kreikkalaiset (esm. Spartan, Molossien y.m.)
pikku-kuninkaat.
[13] Esim. Menaan, Pompejuksen orjan, jonka tämä vapautti ja
teki laivastonsa päälliköksi; myöhemmin luopui Menas kuitenkin
hyväntekijästänsä ja meni lahjottuna Oktavianuksen puolelle. Vrt. Ep.
4.
[14] Vrt. Carm. I, 1.
[15] S.o. rikasten halveksiman, vähäpätöisen.
[16] Kollektiivisesti, siis: Apulialaiset.
[17] S.o. Digentia, eräs puro Sabinilaisten alueella, lähellä
Horatiuksen maataloa.
[18] Vrt. Carm. I, 1.
[19] Kalabria, eräs Ala-Italian maakunta, tunnettu
mehiläishoidostansa.
[20] S.o. kampanialaisessa. -- Laestrygonit, tarun mukaan, eräs
villi jättiläiskansa Sisiliassa, alkup. kotoisin Formian tienoilta
Kampaniasta.
[21] S.o. Gallia-Cisalpinan.
[22] Alyattes, Lydian kuningas, tuon mainion rikkaan Kroesuksen isä.
[23] Vrt. Carm. II, 12.
[24] Alkukielessä: "bene est", hyvin on sen laita s.o. onnellinen on
se, joka j.n.e.