[1] Horatius ilmaisee tässä laulussa ystävällensä Maecenaalle
tuolla tavallisella, hienolla tavallansa ajatuksensa nimensä ja
maineensa kuolemattomuudesta, jonka hän on runoillansa itsellensä
saavuttava; pitää sentähden juhlalliset hautijaiset ynnä muut
ikuisuuttamispuuhat, jotka mahdollisesti seuraavat hänen kuolemansa
jälkeen, turhina ja kieltää ne kokonansa.
[2] Nim. runoilija ja joutsen.
[3] Vrt. Carm. I, 34.
[4] S.o. päältäni ja kaulaltani.
[5] S.o. joutseneksi.
[6] Vrt. Carm. I, 3.
[7] Vrt. Carm. II, 13.
[8] Vrt. Carm. I, 22.
[9] Pohjanpuoleisilla, pohjaisilla.
[10] Vrt. Carm. II, 13.
[11] Vrt. Carm. I, 35.
[12] S.o. Italian soturien.
[13] Vrt. Carm. II, 9.
[14] Vrt. Carm. I, 29.
[15] S.o. Rhonen.
[16] S.o. näennäisissä.
[17] Oikeastaan: haudan.