[1] Horatius näyttää silmittömästi rakastuneen erääsen naiseen,
jolle hän tekaisee oikein lempeä-käsittävän nimenkin kreikkalaisesta
sanasta γλυκερός, makea, suloinen, rakas; koettaa sitten edistää
aikeitansa uhraamalla lemmen suosijattarelle Venukselle. -- Laulu
näyttää tehdyn joko v. 25 tahi 24 e.Kr.
[2] S.o. Venus. Vrt. Carm. I, 2.
[3] S.o. Bakkhus. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.
[4] Tässä personoittuna (Licentia, Ύβρις), Venuksen seuralaisena.
[5] Paros on eräs Kykladein saaria, kuulu marmorista.
[6] Vrt. Carm. I, 1, 2.
[7] Pohjoiset paimentolais-kansat Europassa ja Asiassa,
Mustastamerestä itäänpäin.
[8] Vrt. Carm. I, 2.
[9] Nim. alttarin pystyttämistä varten Venukselle.
[10] Nim. Venukselle. -- Venus-uhria muuten ei välttämättömästi
tarvinnut teurastaa alttarilla, vaan sai se tapahtua jossakin muualla.
[11] Nim. Venus (eikä Glykera).