Horatius:
Jo, jo peräydyn[2] sinun tehokasta taitoasi ja, polviani notkistaen,
rukoilen sinua kautta Proserpinan[3] valtakunnan, kautta Dianan[4]
pyhän jumaluusvoiman ja kautta noiden loitsulukujen, jotka kykenevät
kutsumaan kirvonneet tähdetkin taivaslaelta alas, luovu vihdoinkin
noista kirotuista loitsimisistasi, oi Kanidia,[5] ja irroita,
irroita jälleen tuo nopea taikapyörä.[6] Liikuttanut on Nereuksen
jälkeläistä[7] Telefus,[8] jota vastaan hän kopeasti oli rivittänyt
Mysialaisten[9] sotalaumat ja jota vastaan hän oli nakannut teräviä
keihäitä. Iliumin[10] äidit ovat voidelleet tuon petolintujen ja
koirain saaliiksi määrätyn miestuhoojan, Hektorin,[11] sittenkun
kuningas oli jättänyt kaupungin muurit ja -- voi, voi! -- langennut
maahan yksipäisen Akhilleen[12] jalkain juureen. Kirkon[13] tahdosta
heittivät nuo paljon-kokeneen Ulixeen[14] soutajat harjaksikkaista
jäsenistänsä karkeat nahat:[15] silloin äly, ääni[16] ja tuo
tunnettu kauneus[17] tulivat heidän kasvoihinsa jälleen. Kyllin
ja yltäkyllinkin olen kärsinyt rankaistusta sinulta, jota meri- ja
kauppamiehet suuresti rakastavat. Nuoruus ja häpeänpuna ovat
kadonneet[18] -- ne ovat jättäneet kellertävän nahan verhoamat
luuni; tukkani on harmaa taika-öljyistäsi,[19] eikä mikään rauha
päästä minua tuskastani. Yö jouduttaa päivää ja päivä yötä, eikä
ole mahdollistakaan huojentaa henkäyksen rasittamaa rintaani. Minua
poloista pakoitetaan siis uskomaan sitä, mitä kielsin,[20] nimittäin
että sabellilaiset[21] loitsurunot värisyttävät sydäntä ja että pää
halkee marsilaisesta[22] loitsulaulusta. Mitä vielä[23] tahdot?
Oi meri, oi maa! Minä hehun rajummin, kuin Nessuksen[24] mustalla
verellä pirskoitettu Herkules,[25] kuin hehkuva sikanilainen[26]
tuli kuumassa Aetnassa.[27] Sinä taas olet työhuone, joka olet
lämpimänä kolkhilaisista[28] taikakeinoista, kunnes minä, kuten kuiva
tuhka, kuljeksin rajutuulien mukaan. Mikä loppu, mikä palkka minua
odottaa? Sanoppa! Uskollisesti[29] kärsin määrätyt rankaistukset,
valmiina sovittamaan, joko sitten vaadit sata härkää tahi tahdot
valheellisella lyyryllä soitettavan kunniaksesi: oi häveliäs, oi
rehellinen, sinä olet kultatähtenä kuljeskeleva pitkin tähtiä.
Kastor ja suuren Kastorin veli,[30] jotka olivat suutuksissansa tuon
pahanmaineisen Helenan vaiheista, taipuivat kuitenkin rukouksista,
antamaan näön takaisin runoilijalle, jolta sen olivat riistäneetkin.
Oi sinä, joka kykenet, päästä minut mielettömyydestä, sinä, joka
et ole saastutettu isäin lialla, etkä ole akka, joka ymmärrät
yhdeksäntenä päivänä tuprutella tuhkaa[31] köyhäin haudoissa! Sinulla
on ystävällinen sydän ja puhtaat kädet; sinun kohtusi hedelmä on
Paktumejus;[32] sinun veressäsi tahrattuja räsyjä peseskelee kätilö,
kun vaan nouset vuoteeltasi[33] voimakkaana synnyttäjättärenä.
Kanidia:
Miksi tuhlaat rukouksiasi tukittuihin korvihini? Alastomille
merimiehille eivät ole kuurompia ne kalliot, joita talvinen
Neptunus[34] pieksee korkeilla aalloillansa. Kostamattako sinun
olisi pitänyt ilmaista ja pilkkailla Kotytton[35] juhlaa,
vapaan Kupidon[36] pyhää toimitusta? Ja kostamattako sinun,
tuon eskvilinolaisen[37] loitsimisen ylipapin, olisi pitänyt
täyttää nimelläni koko kaupunki? Mitä olisi hyödyttänyt minua
rikastuttaa[38] peligniläisiä[39] akkoja tahi sekoittaa nopeammin
vaikuttavaa myrkkyä? Hitaammin, kuin toivotkaan, odottavat sinua
kohtalosi; kurjana pitää sinun viettää vastenmielistä elämää siinä
tarkoituksessa, että yhä olisit uusille huolille altisna. Rauhaa
toivoo petollisen Pelopsin isä, Tantalus,[40] joka ei milloinkaan saa
maistaa yltäkylläisestä atriasta; rauhaa toivoo Prometheus,[41] joka
on velvoitettu linnun saaliiksi; toivoopa Sisyfuskin[42] voivansa
laskea louhimöhkäleensä vuoren huipulle: mutta Jupiterin[43] lait
kieltävät sen. Milloin tahdot hypätä maahan korkeista torneista,
milloin lävistää rintasi Norikumin[44] miekalla; ja turhaan
huolissasi inhoittavasta mielikarvaudesta sidot narun kaulaasi.
Silloinpa minä ratsastajana ajelen vihamieheni hartioilla, ja maa
väistyy kopeuttani. Tahi pitäisikö kentiesi minun, joka voin panna
vaskikuvatkin liikkeille, kuten itsekin hyvin olet huomannut, joka
voin loitsumisillani temmata kuunkin taivaslaelta maahan, joka
voin herättää kuolleista poltetut[45] ja lauhduttaa kaipuumaljan;
pitäisikö minun itkeä taitoni vaikutusta, taitoni, joka ei laisinkaan
mahtanut sinuun?[46]