Toinen miespolvi[2] jo menehtyy kansalaissotien riehunnassa ja
itse Roma kukistuu omaan mahtavuuteensa. Tätä eivät läheiset
Marsilaiset[3] voineet hävittää, eikä uhkaavan Porsenan[4]
etruskilainen sotajoukko, eikä Kapuan[5] Kilpaileva[6] urhollisuus,
eikä ärhäkkä Spartakus,[7] eivätkä nuo meteleissä epäluotettavat
Allobrogit;[8] tätä ei ole masentanut villi Germania[9]
sinisilmäisellä miehistöllänsä, eikä esi-isäin sadattelema
Hannibal;[10] tämän me, jumalaton ja kirottu miespolvi, olemme
perikatoon saattavat, ja villipedot ovat jälleen[11] anastavat
sen maa-alan. Voi, voi! Muukalainen on voittajana astuskeleva
sen raunioilla ja ratsastaja tömistävin kavioin ajaa rötköttävä
kaupungin alueella; vieläpä mielivaltaisesti -- kauheata nähdäkin!
-- on hän hajoitteleva sinne-tänne Kvirinuksen[12] luut, jotka ovat
kätkössä tuulilta ja auringolta. Kentiesi kysytte kaikki yhteisesti
tahi ainakin paras osa teistä, mikä auttaisi teitä vapautumaan
näistä kovista kohtaloista? Mikään mietelmä ei liene tätä[13]
tehokkaampi: kuten Focaean[14] asujaimisto, tehtyänsä valan,
väistyi esi-isiltä perityiltä pelloiltansa ja huoneistansa sekä
jätti temppelinsä metsäsikain ja raatelevain sutten asuttaviksi;
samoin pitää meidänkin mennä, mihintahansa jalkamme vienevätkin ja
mihintahansa Notus[15] tahi ärjy Afrikus[16] kutsunevat. Näinkö
arvelette, vai onko jollakin jotakin parempaa neuvoa? -- Miksi
viivymme nousemasta laivoihin onnellisella ajalla? Mutta vannokaamme
näin:[17] "Silloin älköön luettako rikokseksi palata, kun kalliot
kuohuvat ja pullahtavat näkyviin meren pohjasta; silloin älköön
olko vastenmielistä kääntää purjeet kotia kohden, kun Padus[18] on
huuhdellut Matinus-vuoren[19] harjanteita tahi korkea Apenninus[20]
syöksynyt mereen tahi kummallinen rakkaus oikullisesti sovittanut
toisiinsa outoja ilmiöitä, niin että naarastiikeriä haluttaa asettua
hirven alle,[21] että kyyhkynen harjoittaa sukurutsautta haukan
kanssa, että herkkä-uskoinen karja ei pelkää kellertäviä jalopeuroja
ja että parraton pukki rakastaa suolasta mertä.[22]" - Vannottuamme
tämän ja muutakin sellaista, joka voi estää rakasta paluumatkaa,
lähtekäämme, me koko asujaimisto, tahi ainakin se osa, joka on raakaa
rahvasta parempi. Tämä venyköön velttona ja toivottomana onnettomilla
vuoteillansa! Mutta te, joissa on miehuutta, luopukaa akkamaisista
valituksistanne ja kiitäkää Etrurian[23] rantamien ohitse! -- Meitä
odottaa maailmaa kiertelevä Okeanus;[24] etsikäämme maisemia, noita
viljavia maisemia ja hedelmällisiä saaria,[25] missä muokkaamaton maa
tuottaa meille vuosittain viljaa, ja viiniköynnös viljelemättä yhä
kukoistaa, missä tuon aina menestyvän öljypuun oksa puhkeaa lehdelle
ja mustanvoipa viikunapuu kaunistaa runkonsa, missä hunaja vuotaa
rautatammen kolosta ja missä livakas vesi porisevin pyörtein syöksyy
alas korkeilla vuorilta. Siellä tulevat naarasvuohet huutamatta[26]
lypsinkiululle, ja karja ystävällisesti tarjoo täyteläiset utareensa,
eikä karhu ehtoisin örise lammastarhan ympäristöllä, eikä maa pöhisty
korkeaksi käärmeistä. Siellä mitkään tarttuvat taudit eivät vioita
karjaa, eikä minkään tähden polttava helle kärvennä pientälaumaa.
Siellä saamme vielä enempääkin onnellisina ihmetellä: miten sateisa
Eurus[27] on holvailematta peltoja ylellisillä vesitulvilla, miten
satoisat siemenet ovat menehtymättä kosteettomissa tuoroissa,
koska taivaan kuningas antaa kumpaakin[28] parahiksi. Tänne ei ole
koskaan tullut argolaisilla soutajilla varustettu laiva;[29] tänne
ei hävytön Kolkhitar[30] ole pistänyt jalkaansa; tänne eivät Sidonin
Merimiehet[31] ole kääntäneet laivansa keulaa, eikä Ulixeen[32]
vaivoja-kärsinyt joukkokaan. Nuot rannat on Jupiter[33] eroittanut
hurskaalle ihmissuvulle, kun hän pahensi kulta-ajan vaskella; sitten
kovensi hän vaskiset vuosisadat raudalla; mutta tästä[34] voivat
hurskaat onnellisesti päästä, minä ennustan sitä.