Miksi vetko velttous on vuodattanut sellaista unhoitusta sisimpään
sydämeeni,[2] kuin janosta pakahtuvin kurkuin olisin tyhjentänyt
useampia noita lethaelaista[3] unta tuottavia maljoja; tätä
tavan-takaa kyselemällä otat sinä, oi oiva[4] Maecenas, minulta
hengen. Sillä jumala, jumala kieltää minun päättämästä alkamiani
jambeja, tuota kerran lupaamaani runokokoelmaa.[5] Samoin kerrotaan
hehkuneen samolaisen[6] Bathylluksen[7] tähden tuon teolaisen[8]
Anakreonin,[9] joka usein ontolla lyyryllänsä, sieventämättömän
runomitan mukaan, itkusävelin valitteli rakkauttansa. Sinä itsekin
hehut, oi onneton! Mutta jollei kauniimpi liekki ole polttanut
piiritettyä Iliosta,[10] niin iloitse onnestasi! Minua surkastuttaa
vapautettu Fryne,[11]joka ei tyydy yhteen.