Hirveä raju-ilma on synkistänyt taivaan, sekä rankkasateet että
lumipyryt vierittävät Jupiterin alas: milloin meri, milloin metsät
kohisevat Thrakiasta[2] puhaltavasta pohjatuulesta. Käyttäkäämme,
oi ystävät,[3] tänä päivänä tilaisuutta hyväksemme, ja niin kauan
kun polvemme ovat voimissansa ja se muuten meille sopii, poistukoon
yksitotisuus synkältä otsaltamme! Tuoppa käsille viiniä, joka
on puserrettu Torkvatukseni[4] konsulina ollessa! Ole puhumatta
kaikesta muusta: jumala on kentiesi suotuisin vaihein saattava
tämän taas entisellensä. Nyt huvittaa meitä voidella itsemme
akhaemenilaisella[5] nardus-öljyllä ja huojentaa sydäntämme näissä
kauheissa levottomuuksissa kylleniläisellä[6] lyyryllä, kuten tuo
kuuluisa Kentauri[7] on lausunut suurelle kasvatillensa:[8] "Oi
voittamaton", sanoi hän, "sinä jumalatar Thetiksen kuolevainen poika!
Sinua odottaa Assarakuksen[9] maa, jota pienen Skamandruksen[10]
kylmät tulvat ja vinhaan virtaava Simois[11] huuhtelevat; sieltä nuo
varmasti kehräävät[12] Parkat[13] estävät sinulta paluumatkan, sieltä
ei sinervä Äiti[14] tuo sinua takaisin kotiin. Siellä[15] haihduta
jokainen vastus viinillä ja laululla, noilla kalvavan[16] murheen
suloisilla lohdutuksilla!"