Mitä tarkoitat,[2] oi akka, sinä, joka olet jotenkin sovelias
mustille luontokappaleille?[3] Miksi lähetät minulle lahjoja,
miksi kirjeitä, nuorukaiselle, joka en ole kyllin voimakas, enkä
tarkkanenäinenkään? Sillä todellakin minä yksinäni[4] haistan paljoa
tarkemmin, polyyppiko[5] vai pahanhajuinen pukki[6] on hatuisissa
kainalokuopissa, kuin tarkkavainuinen koira, missä sika piileksii.
Mikä hiki ilmaantuu surkastuneissa jäsenissä ja miten ilkeä löyhkä
joka paikassa, kun hän hillitsemättömässä irstaisuudessansa kiiruhtaa
tyydyttämään hurjaa himoansa! Eikä hänessä pysy enää nehkeä liitu,[7]
eikä krokotiilin lannalla kaunisteltu värikään, ja tuota pikaa hän
kiimassansa ruhjoaa valmistetut vuoteet peitteinensä; tahi kun hän
kiihoittaa haluttomuuttani näillä kiivailla sanoilla: "Inakhiasta[8]
uuvut sinä vähemmin, kuin minusta; Inakhiaa jaksat sinä kolmesti
yössä, minun hyväkseni olet sinä aina veltto yhteen ainoaankin
toimeen! Kurjasti kuolkoon tuo Lesbia,[9] joka minulle, himoissani,
osoitti sinut hitaaksi häräksi, ehkä minulla oli saatavissani
ko'olainen Amyntas,[10] jonka veltostumattomassa masmalossa
siitinkalu törröittää paljoa kankeampana, kuin nuori puu vuoren
rinteellä. Ketä varten kiiruhdettiin noita Tyruksen[11] purpuralla
kahdesti punattuja villanuntuvia? Tietysti sinua varten,[12] jott'ei
ikätoverien joukossa olisi ketään vierasta, jota hänen vaimonsa
rakastaisi enemmän, kuin sinua. Oi, minä onneton, jota sinä pakenet,
kuten uuhikaritsa syöläitä susia tahi metsäkauriit jalopeuroja!"