Tuo laiva, jonka ankkuri nostettiin onnettomalla hetkellä,[2] lähtee
merelle, vieden mukanansa inhoittavan Maeviuksen. Muistappa, oi
Auster,[3] peloittavilla aalloilla piestä sen kumpaakin kylkeä!
Pimittävä Eurus[4] paiskelkoon sinne tänne pitkin myrskyävää mertä
sen köysiä ja murtuneita airoja! Nouskoon sellainen Akvilo,[5]
joka murskaa tutisevat tammet korkeilla vuorilla! Älköön yhtään
ystävällistä tähteä tuikkako tuona synkkänä yönä, jolloin myrskyisä
Orion[6] laskee! Älköön hän kulkeko tyynemmällä merellä, kuin
Kreikkalaisten voittoisa sotajoukkokaan, kun Pallas[7] käänsi vihansa
poltetusta Iliumista[8] Ajaxin[9] jumalatonta laivaa vastaan! Oi mikä
hiki on merimiehilläsi, mikä kellahtava vaaleus sinulla ja entäs tuo
akkamainen voivotus ja nuo rukoukset vihastuneelle Jupiterille, kun
Jonian lahti, sateensekaisesta etelätuulesta vonkuen, on murtanut
laivasi! Mutta jos sinä lihavana saaliina,[10] mutkikkaalla rannalla
pituman pitkänäsi, huvittelet[11] kalalokkeja,[12] silloin pitää
Myrskyille[13] uhrattaman kiimainen kauris ja uuhikaritsa!