Oi onnellinen Maecenas! Milloin minä, iloissani Caesarin voitosta,
nautin komeassa palatsissa[2] seurassasi tuota juhla-atrioita
varten säilytettyä[3] Caekubus-viiniä[4] -- niin on Jupiterin[5]
mieleen -- lyyryn kajahdellessa huilulla säestetyistä sävelistä,
edellisen dorilais-,[6] jälkimmäisen frygialais-tapaan,[7] kuten
äskettäin,[8] kun Neptunilaispäällikön[9] laivaston palon jälkeen,
aaltojen ahdistamana, täytyi paeta,[10] uhattuansa kaupunkia[11]
niillä kahleilla, jotka hän ennen ystävänä oli riistänyt kavalilta
orjilta?[12] Romalainen,[13] voi toki! -- te jälkeentulevaiset
kiellätte sen -- perin naisen[14] valtaan vaipuneena, kantaa sen
sotilaana aseita ja saarros-aineksia[15] ja julkeaa palvella
kurttuisia kuohilaita,[16] vieläpä aurinko häpeäksemme näkee
hyttöstorjukkeenkin[17] sotamerkkiemme keskellä! Toki kaksituhatta
Gallialaista,[18] mutisten tämän johdosta, käänsi hevosensa
ympäri, ylistellen Caesaria; ja vihollisen laivasto, nopeasti
käännettyänsä peräkeulansa vasemmalle, piileksii satamassa. Io
triumfe! Viivytätkö kultaisia vaunuja[19] ja loukkaamattomia[20]
hiehoja? lo triumfe! Sinä et ole tuonut kotia samallaista
päällikköä Jugurthan sodasta,[21] etkä myöskään tuota Afrikusta,[22]
jolle hänen urhollisuutensa pystytti hautapatsaan Karthagon[23]
kukistamisen johdosta. Sekä maalla että merellä masennettuna, muutti
vihollinen[24] purpurapukunsa surukaapuun. Nyt suuntaa hän matkansa,
kokien vastatuulta, joko tuohon sadasta kaupungistansa kuuluisaan
Kretaan[25] tahi Notuksen[26] huuhtelemille Syrteille[27] tahi
ajeltuu epävarmalla merellä. -- Tuoppa tänne, oi poika, avarampia
maljoja ja Khios- tahi Lesbos-viiniä;[28] tahi sekoita meille
Caekubus-viiniä, joka tukahuttaa tuppaavaa oksennusta. Hauska on
makealla viinillä poistaa huoli ja pelko, jotka ovat vallinneet
meissä Caesarin kohtalon suhteen.