"Mutta, kaikkein jumalain nimessä, jotka taivaassa, jotka maailmaa
ja ihmissukua hallitsevat, mitä merkitsee[2] tämä melske? Mitä
merkitsee kaikkein[3] tuima tuijotus minua ainoata kohtaan?
Kautta lastesi, jos nimittäin Lucina,[4] rukouksesi mukaan,
on auttanut sinua[5] todellisissa synnytyksissä; kautta tämän
arvottoman[6] purpurakoristuksen;[7] kautta Jupiterin,[8] joka ei
hyväksy tällaista, sadattelen sinua: sano, miksi tuijotat minuun,
kuten äitipuoli[9] tahi keihäällä isketty peto?" Kun poika, joka
vapisevin huulin, oli näin vaikeroinnut, seisoi siinä riistetyin
kaunistuksin,[10] tuo pieni olento, joka olisi voinut hellyttää
Thrakialaistenkin[11] armottomat sydämet; käskee Kanidia, jonka
hiuksissa ja siivoamattomassa päässä kiemuroi pieniä käärmeitä,[12]
kolkhilaisessa[13] taikatulessa poltettaa haudoilta riistettyjä
viikunapuita,[14] hautijaiskypressejä, ruman sammakon verellä
tahrittuja munia, öisen tarhapöllön[15] höyheniä ja noita kasveja,
joita Jolkus[16] ja taika-yrteistä rikas Hiberia[17] tuottaa, sekä
nälkäisen koiran suusta riistettyjä luita. -- Mutta sonnustettu
Sagana, pirskuttaen Avernus-järven[18] vedellä kauttahaltansa
koko talon, törröittää karkeista hiuksistansa, kuten meri-iili
tahi raivo metsäsika. Minkään pahan omantunnon häätämättä kaiveli
Veja, puhkuen ponnistellessansa,[19] lujilla lapioilla maata,[20]
jotta pojan, silmäillessänsä[21] useampia kertoja[22] päivän
pitkään muuteltua ruokaa, pitäisi tähän kuopattuna kuoleman,
koska hän ainoastaan kasvoin sen verran yleni näkyviin,[23] kuin
kelluvat[24] ruumiit leu'oin kohoavat vedenpinnan yläpuolelle --
siinä tarkoituksessa -- jotta hänen tyhjäksi imetty sydämensä
ja nesteetön maksansa kelpaisi lemmenjuomaksi, kun nuot hänen
kiellettyyn[25] ravintoon luodut silmänsä kerran olisivat
riutuneet. Ett' ei tuota himoissansa miesten-tapaista[26]
Foliaa, kotoisin Ariminumista,[27] ole puuttunut, häntä, joka
thessalialaisen loitsunsa lumoamina voi temmata tähdet ja kuun
taivaslaelta maahan, sen uskoi sekä joutilas Neapolis[28] että
jokainen naapurikaupunki.[29] -- Mutta julma Kanidia sitten, joka
kellertävillä hampaillansa kaiveli leikkaamatonta peukaloansa,[30]
mitä hän sanoi tahi oli sanomatta? "Oi te, jotka olette toimissani
mitä uskollisimmat[31] kanssatietäjättäret, Nox[32] ja Diana,[33]
sinä, joka hallitset hiljaisuutta, kun salaista jumalanpalvelusta
pidetään; nyt, nyt auttakaa minua, nyt kääntäkää vihanne ja
jumaluusvoimanne viholliseni[34] asuntoa kohden! Sillä aikaa kuin
villipedot piileksivät metsässä, makeaan uneen vaipuneina, haukkukoot
Suburan[35] koirat, kaikkein nauruksi, tuota haureliasta ukkoa,
joka on kauttahaltansa voideltu nardus-öljyllä, jommoista vaan
minun käteni eivät olisi täydellisemmin valmistaneet.[36] -- Mitä
on tapahtunut? Miksi vaikuttavat vähemmin muukalaisen[37] Medean
kauheat taikakeinot, joilla hän kosti kopean kilpakosijattarensa,[38]
mahtavan Kreonin[39] tyttären, sekä sitten pakeni, kun päällysvaate,
tuo verivisvalla[40] tahrittu lahja, tulella poltti nuoren
vaimon? Ja kuitenkaan ei mikään kasvi, eikä mikään karkeissa
paikoissa piileskelevä juuri ole jäänyt minulta huomaamatta. Hän
viruu vuoteella, joka on pirskoitettu nesteellä, joka saattaa
unhoittamaan kaikki kilpakosijattareni. -- Hah, hah! Vapaana
taitavamman[41] loihtijattaren puoskaroimisista, kuljeskelee hän
edestakaisin! Mutta Varus! Tuntemattomain juomain avulla olet sinä
-- oi mies-parka, joka olet vielä paljo itkevä! -- kiiruhtava
luokseni takaisin, eikä sydämesi enää marsilaisten[42] loihtujen
lumoamanakaan pääse vehkeistäni vapaaksi. Vaikuttavamman[43] maljan
valmistan, vaikuttavamman täytän sinua, halveksijaani[44] varten; ja
pikemmin vaipuu taivas merenpintaa syvemmälle ja maa leviää sen[45]
yläpuolelle, kuin sinä olet palamatta rakkaudesta minuun, samoin kuin
pihka mustanpunaisessa liekissä." -- Tämän ohella poika ei enää,
kuten ennen, koettanut lempein sanoin suositella jumalattomia,[46]
vaan epäillen, miten keskeyttäisi hiljaisuuden, tokaisi hän
näihin thyestelaisiin[47] rukouksiin:[48] "Taikakeinot eivät voi
muuttaa korkeaa oikeutta vääryydeksi, ihmisen mielen mukaan. Minä
kiusaan teitä manauksillani; kauheaa manausta ei soviteta millään
uhrilla. Vieläpä, kun teidän kuolemaan tuomitsemananne[49] olen
heittänyt henkeni, tapaan minä yöllisenä raivohaahmuna teidät sekä
varjona käyrin kynsin[50] raapin kasvojanne, joka voima on pyhille
Maneille[51] suotu, sekä, oleskellen levottomain rintakehäinne
tiehyvillä, riistän teiltä pelolla unen. Teitä, oi noita-akat, pitää
ihmisjoukon, katu kadulta, molemmin puolin, kivillä paiskeleman ja
selkänne pehmittämän; sitten pitää sutten ja Eskvilian[52] lintujen
raasteleman hautaamattomia jäseniänne sinne-tänne; tämä näytelmä ei
väisty vanhempiani, jotka -- ikävä kyllä! -- elävät jälkeeni."