Jos joku jumalattomalla kädellänsä on kerran ruhtonut isänsä iäkkään
kaulan,[2] hän syököön[3] tuota vielä keisoakin[4] vaarallisempaa
kynsilaukkaa! Oi elonleikkaajain karaistut sisälmykset! Mitä lajia
myrkkyä lieneekään tämä, joka polttaa sisustassani? Tokkohan näihin
yrtteihin kiehutettu käärmeen veri on jäänyt minulta huomaamatta
tahi onko Kanidia[5] valmistanut minulle tämän onnettoman atrian?
Kun Medea[6] ihaili tuota kaunista päällikköä,[7] enemmän kuin
ketään muuta Argonauttaa,[8] voiteli hän tällä[9] Jasonin,[10]
jonka piti valjastaa härät outoon[11] ikeesen:[12] tällä[9] hän,
kostaessansa kilpakosijatartansa, kostutti lahjansa ja pakeni sitten
siivekkäillä käärmevaljakoillansa.[13] Ei mikään senvertainen
tähtien[14] helle ole koskaan sattunut kuivan[15] Apulian[16] osaksi,
eikä suurempaan tuleen ole syttynyt lahja tuon toimekkaan Herkuleen
hartioillakaan.[17] -- Kuitenkin, jos sinulla, oi leikikäs Maecenas,
olisi joskus himoa johonkin sellaiseen, toivon, että tyttösi
kädellänsä vastustelisi suuteloasi ja makaisi aivan[18] vuoteen
syrjällä.