Oi ystäväni Maecenas! Sinä aijot Liburnilaisaluksillasi[2] lähteä
noiden korkeilla torneilla varustettujen laivain[3] keskelle,
valmiina kokemaan jokaista Caesarin vaaraa, oman henkesi uhalla.[4]
Mitäpä teen minä,[5] jolle elämä on hupaista sinun eläessäsi, mutta
päinvastoin[6] vastenmielistä? Tokkopa minä, käskysi mukaan,[7]
vietän rauhallista elämää, elämää, joka on suloton, paitsi sinun
seurassasi, tahi koenko sietää tätä rasitusta[8] sellaisella
mielellä, jolla sopii[9] ainoastaan urhollisten[10] miesten? --
Minä tahdon sietää sitä ja seurata sinua rohkealla mielellä joko
pitkin Alppien harjanteita ja vierasvaratonta Kaukasusta[11] tahi
aina Länsimaiden[12] äärimmäiseen soppeen asti. Kentiesi kysyt,
miten minä, joka olen rauhaa-rakastava ja heikonlainen, omalla
vaivallani voin huojentaa sinun?[13] Sinun seurassasi olen tunteva
vähemmin tuota pelkoa, joka pikemmin valtaa etäällä-olevat;[14]
niinpä[15] lintukin, joka vartioitsee[16] höyhenettömiä poikiansa,
enemmän pelkää käärmeiden luokse-luikertelemisia, jätettyänsä ne
yksin,[17] vaikk'ei itse teossa läsnä-ollessansakaan voisi niille
antaa enempää apua. -- Mielihyvällä tahdon käydä tätä ja jokaista
muutakin sotaa,[18] ainoastaan sinun suosiosi saavuttamiseksi; mutta
en suinkaan, että aurani, jotka ovat valjastetut useampain härkäin
hinattaviksi, röyhiskelisivät[19] eteenpäin tahi karjani ennen
polttavan tähden[20] nousua vaihtaisi lukanialaiset[21] laitumet
kalabrialaisiin,[22] enkä että komea maataloni koskettaisi korkean
Tuskulumin kirkeläisiä[23] muureja. Kyllin ja ylinmäärinkin on
hyvyytesi rikastuttanut minua. Minä en tahdo hankkia sellaista, jota
joko ahnaan Khremeen[24] tavoin kätkisin[25] maahan tahi irstaan
hekumoitsijan[26] hävittäisin.[27]