Foebus[2] on lyyryllänsä varoittanut minua, kun tahdoin laulaa
taisteluista ja kaupunkien valloituksista, ett'en pienillä
purjeillani lähtisi Tyrrhenian[3] merelle. Sinun aikakautesi, oi
Caesar, on sekä pelloille saattanut. niiden runsaan hedelmällisyyden
entisellensä[4] että Jupiterillemme hankkinut takaisin sotalippumme,
jotka riistettiin Parthialaisten muhkeista pihtipielistä;[5]
sulkenut sodista vapaana tuon Kvirinus-Januksen temppelin;[6]
hillinnyt mielivaltaisuutta, joka hylkää kaiken hyvän järjestyksen;
tukahuttanut virheet ja virkistänyt vanhat hyveet, joiden kautta
Latinalaisten nimi ja Italian voima ovat kohonneet ja Romalaisvallan
maine ja mahtavuus ovat levinneet auringon laskusta sen nousuun asti.
-- Niin kauan kun Caesar on asiain etunenässä ei kansalaisraivo,
eikä väkivalta häiritse rauhaa, eikä puoluevihakaan, joka teroittaa
miekkoja ja saattaa eripuraisuutta onnettomiin kaupunkeihin.
Nekään, jotka sammuttavat janonsa syvästä Danubius-virrasta,[7]
eivät voi kumota Julialais-säädöksiä,[8] samoin Getalaiset,[9]
Seriläiset,[10] epäluotettavat Persialaiset[11] tahi ne, jotka ovat
syntyneet Tanais-joen[12] läheisyydessä.[13] -- Mutta me olemme
sekä arki- että juhlapäivinä, nauttiessamme leikillisen Liberin[14]
lahjoja, lapsinemme ja vaimoinemme velvollisuutemme mukaan, jumalia
rukoiltuamme, esi-isäin tavoin lydialaisten huilujen[15] säestämällä
laululla ylistävät noita urheista urotöistänsä uupuneita sankareja
ynnä Trojaa ja Ankhisesta[16] sekä armaan Venuksen jälkeläistä.[17]