Oi Fyllis! Minulla on astia täynnä Alban viiniä,[2] joka pian täyttää
yhdeksän vuotta; minulla on puutarhassani persilja, seppelein
sitomista varten; minulla on suuri paljous[3] muratteja, joista
sinä, sidotuin suortuvin,[4] olet loistava; talo hohtaa hopeasta;
alttari, pyhillä kasveilla kaunisteltuna,[5] haluaa pirskoitettaa[6]
uhrivuonan verellä. Jokainen käsi on kiiruissansa, sinne-tänne
juoksevat tytöt poikien joukossa;[7] tulet leimuavat, tupruttaen
sakeaa savua katonharjalta.[8] -- Mutta että kuitenkin tietäisit,
mihin huvituksiin sinua kutsutaan:[9] sinun pitää juhlallisesti
viettää Idusta,[10] sitä päivää, joka jakaa kahtia Huhtikuun,[11]
tuon merestä-syntyneen Venuksen[12] kuukauden; tämä on syystä
minulle juhlapäivä ja milt'ei pyhempi, kuin oma syntymäpäiväni,
koska juuri tästä päivästä[13] Maecenaani laskee kasvavat vuotensa.
-- Telefuksen, jota sinä koetat lähestyä, tuon nuorukaisen, joka ei
ole sinun "ettääsi" myöden, valtasi rikas ja irstas tyttö sekä pitää
lemmenpauloihin kiedottuna. Ukonnuolen iskemä Faëton[14] pelkää
liian rohkeita[15] toiveita; tärkeän esimerkin taas tarjoaa siivekäs
Pegasus,[16] joka ylenmielin kantoi selässänsä[17] kuolevaista
ratsastajaa Bellerofonia,[18] jotta aina puuhailisit ainoastaan sitä,
joka sinulle sopii, sekä, pitäen sopimattomana toivoa enempää, kuin
on luvallista, välttäisit sitä, joka ei ole vertaisesi. -- Hyvä siis!
Sinä, oi rakkauteni päämäärä[19] -- sillä täst'edes en rakastu[20]
enää kehenkään muuhun naiseen - opetteleppa[21] säveliä, joita sitten
armaalla[22] äänelläsi laulelet;[23] mustat huolet ovat haihtuvat
laulun avulla.