Älä usko sattumaltakaan niiden laulujen häviävän, mitkä minä,
joka olen syntynyt tuon kovasti[2] kohisevan Aufidus-joen[3]
läheisyydessä, ennen tuntemattomin[4] keinoin[5] sepittelen,
soittimilla säestettäviksi.[6] Jos maeonialaisella Homeruksella[7]
onkin etusija, niin Pindaruksen,[8] keolaisen runoilijan,[9]
Alcaeuksen[10] uhkaavat[11] ja Stesikhoruksen[12] mahtavat laulutkaan
eivät ole unhoituksissa; aika ei ole voinut haihduttaa sitä, mitä
Anakreon[13] muinoin huviksensa sepitteli; vielä uhkuu rakkaus,
vielä elävät nuot hehkuvat tunteet, jotka uskottiin aeolialaisen
tytön[14] kitaran huostaan. Lakedaemonilainen Helena[15] ei ollut
ainoa, joka hehkui,[16] ihaillessansa rakastelijansa[17] koristeltuja
kiharoja ja kullalla kirjaeltuja vaatteita sekä kuninkaallista
komeutta ja seuruetta. Teuker[18] ei ollut ensimmäinen, joka ampui
nuolia kydonialaisella[19] joutsella; Ilios ei ole vaan kerran
ollut ahdinko-tilassa; mahtava Idomeneus[20] ja Sthenelus[21]
eivät ole ainoat, jotka taistelivat sellaisia taisteluja, joista
Musainkin[22] täytyy laulaa; uljas Hektor[23] ja tuima Deifobus[24]
eivät olleet ensimmäiset, jotka saivat ankaria iskuja kainojen
puolisoinsa ja lastensa puolustuksen tähden. Monta urosta on elänyt
ennen Agamemnonia,[25] mutta he kaikki lepäävät itkemättä ja
tuntematta kuolon pitkässä pimeydessä, koska heiltä puuttuu pyhä
runoilija.[26] -- Vähän on siis unhoittuneen ansion ja toimettoman
kunnottomuuden[27] väliä. Minä en ole ilman kiitosta sinusta, oi
Lollius, lauluissani mainitsematta, enkä salli tuon kateellisen[28]
unhoituksen rankaisematta halvennella useita urotöitäsi. Sinulla
on mieli, joka on älykäs elämänkokemuksissa ja vakava sekä
myötä- että vastoinkäymisissä[29]; ahneuden ja petoksen kostaja[30]
sekä tuon kaikkivoivan rahan halveksija;[31] eikä ainoastaan
yhden vuoden konsuli,[32] vaan niin usean kuin se, rehellisenä ja
uskollisena tuomarina,[33] on pitänyt hyveen hyötyä parempana ja
kopein silmäyksin halveksinut rikollisten lahjoja sekä voittajana
levittänyt[34] aseitansa vastustelevien joukkojen keskitse. -- Sitä,
jolla on paljo, ei voida kutsua oikein onnelliseksi; suuremmalla
syyllä ansaitsee onnellisen nimen se, joka osaa viisaasti käyttää
jumalain lahjoja sekä kestää kovaa köyhyyttä ja joka pelkää virhettä
kuolemaa pahemmin; hän[35] ei kammoksu[36] kuolla rakasten ystäväin
tahi isänmaan puolesta.