Minä tahtoisin mielelläni, oi Censorinus, lahjoittaa tovereilleni
Maljoja[2] ja komeita vaski-astioita;[3] minä tahtoisin lahjoittaa
kolmijalkoja, noita urhollisten Kreikkalaisten kunniapalkintoja;
etkä sinäkään saisi[4] kaikkein kehnompia lahjoja, jos vaan olisin
rikas sellaisista taideteoksista,[5] joita joko Parrhasius[6]
tahi Skopas[7] ovat luoneet; näistä jälkimmäinen on taitava
veistämään kivestä, edellinen taas juoksevin värin kuvailemaan
milloin ihmistä, milloin jumalaa. Mutta tätä varaa minulla ei ole,
eivätkä sinunkaan asemasi tahi yksilösi sellaisten kalleuksien[8]
tarpeessa. Sinua huvittaa laulu: minä voin lahjoittaa lauluja ja
määrätä antimeni arvon. Nuot julkisilla piirroksilla kaiverretut
marmoripatsaat,[9] joiden kautta henki ja elämä palaavat urhollisiin
päällikköihin jälleen vielä kuolemankin jälkeen, nuot Hannibalin
ripeät pakoilemiset[10] ja perin masennetut uhkaukset[11] --
sekä jumalattoman Karthagon palo[12] -- ne eivät kalabrialaisia
Pieriä[13] loistavammin ikuisuuta sen sankarin[14] mainetta, joka
palasi kotiin, perittyänsä nimen Afrikan valloittamisesta. Etkä
sinäkään, jos vaan aikakirjat[15] ovat vaiti, nauti mitään palkintoa
siitä, mitä jalomielisesti ole toiminut. Mitä olisi Ilian ja Marsin
poika,[16] jos kateellinen hiljaisuus[17] hämmentäisi Romuluksen
ansioita? Eteväin runoilijain taito, suosio ja kieli ovat pelastaneet
Aeakuksen[18] stygiläisistä[19] aalloista ja vihkivät hänet autuasten
saarten[20] omaksi. Musa[21] ei salli mainehikkaan miehen kuolla;
Musa koroittaa hänet taivaasen. Näin reipas Herkules[22] ottaa osaa
Jupiterin[23] suotuisiin[24] atrioihin; näin kuulu Tyndarideen
tähtiryhmä[25] pelastaa vuotavat laivat meren pohjasta; näin tuo
ohimoiltansa vihreällä viiniköynnöksellä seppelöitty Liber[26]
saattaa toivomukset hyvään päätökseen.