Apollolle.[1]

Oi Jumala! Sinä, jonka ovat tulleet tuntemaan kerskailevan kielen

kostajaksi sekä Nioben[2] suku että rosvo Tityos[3] ynnä tuo

fthialainen[4] Akhilles, joka oli kukistamaisillansa[5] kopean

Trojan; hän, joka oli kaikkia muita etevämpi soturi, mutta

kehnompi kuin sinä, vaikka hän, ollen merenjumalatar Thetiksen

poika, taistelun halusta täristeli peljättävällä keihäällänsä

Dardanuksen[6] torneja. Kuten terävällä kirveellä kaadettu petäjä

tahi itätuulen rouhima kypressi, siten hänkin[7] kaatua romahti[8]

ja mökkäsi päänsä teukrialaiseen[9] hiekkaan. Hän ei olisi

sulkeutunut Minervan hevoseen,[10] joka valheellisesti kuvaili

hänelle pyhitettyä uhria, eikä pettänyt[11] ajattomalla ajalla[12]

juhlailevia Trojalaisia, eikä Priamuksen tansseista iloitsevaa

hovia;[13] vaan -- voi, voi kauheata! -- hän olisi ollut säälimätön

kaikkia julkisessa taistelussa[14] voitettuja kohtaan ja polttanut

akhajalaisissa[15] liekeissä pienet puhumattomat lapset, vieläpä

äitinsä kohdussa piilevätkin, joll'ei jumalain isä, sinun[16]

ja sulon Venuksen[17] rukouksista heltyneenä, olisi sallinut

Aeneaalle[18] muureja, jotka rakennettiin onnellisemmalla enteellä.

-- Oi Foebus, sinä heleä-äänisen[19] Thalian[20] runollinen[21]

opettaja, sinä, joka kostutat kiharasi Xanthus-virrassa,[22] sinä

sulo Agyieus,[23] suojele Daunian Kamenan[24] kunniaa! Foebus on

antanut minulle runo-innon ja runolahjan sekä runoilijan nimen.

Oi te, ensimmäiset[25] tyttöjen joukossa, ja te pojat, jalojen

vanhempain jälkeläiset, te Deloksen jumalattaren[26] turvatit, hänen,

joka joutsellansa kaataa[27] vauhkoja ilveksiä ja hirviä, noudattakaa

lesbolaista runomittaa[28] ja peukaloni näppäystä[29] ylistäkää

totutulla tavalla Latonan poikaa,[30] samoin tuota valoltansa

vaurastuvaa Noktilukaa,[31] joka edistää hedelmällisyyttä[32] ja on

vireä vierimään nopeasti-kuluvat kuukaudet päästä päähän. Tuota pikaa

olet naituna sanova: "Minäkin, joka olen sievä oppimaan runoilija

Horatiuksen säveliä, minäkin lauloin jumalille[33] otollisen laulun,

kun vuosisata jälleen toi meille juhlalliset päivät.[34]"

Oodit, Karmen-Seekulaare ja Epoodit · 第 200 / 383 题