Kukapa vaan yrittää kilpailemaan Pindaruksen[2] rinnalla, hän, oi
Julus, luottaa Daedaluksen[3] tavoin vahattuihin siipiin, antaaksensa
nimen kimaltelevalle[4] merelle. Kuten tuo vuorelta vyöryvä virta,
jonka rankkasateet ovat paisuttaneet yli tavallisten[5] törmiensä,
siten kuohuu ja tulvailee Pindaruskin äärettömästi puuttumattomin
lauserunsauksin;[6] hän, joka palkinnoksensa ansaitsee Apollon
laakerin,[7] joko hän vierittelee uusia[8] sanoja rohkeissa
dithyrambeissa[9] ja liikkuu säännöttömin[10] runomitoin tahi
laulaa jumalista tahi kuninkaista,[11] jumalain jälkeläisistä,
joiden käsiin Kentaurit[12] ansaitulla kuolemalla sortuivat ja
kauhean Khimaeran[13] liekki tukehtui; tahi hän ylistää niitä, jotka
Eliksen palmuseppele[14] saattaa jumaloittuina kotiinsa takaisin,
tahi nyrkkitaistelijaa tahi kilpahevosta, ja lahjoittaa heille
kilpapalkinnon, joka on kalliimpi, kuin sata muistopatsasta;[15]
tahi hän voivottelee nuorukaista,[16] joka riistettiin itkevältä
immeltänsä, ja ylistelee aina tähtiin asti sekä miehuutta että
urhollisuutta ynnä kultaisia tapoja, eikä salli niiden haihtuvan
mustaan Manalaan.[17] Oi Antonius! Tarmokas tuulenhengähdys
kohoittaa keveästi Dirken joutsenen,[18] niin usein kun se pyrkii
pilvien ylhäisiin piireihin; minä taas, Matinuksen[19] mehiläisen
tavoin ja keinoin, joka ahkeraan imeskelee suosimaansa ajuruohoa,
minä mitätön taas sepittelen runoni suurella vaivalla tuon
vesirikkaan Tiburin metsän ja rantain[20] tienoilla. -- Koska olet
lahjakkaampi[21] runoilija, niin laulappa Caesarista, kun hän,
seppelöittynä ansaitsemallansa laakerilla, juhlasaatossa kuljettaa
noita sotaisia Sygambrilaisia[22] pyhälle vuorelle;[23] sillä
Kohtalo ja hyvät jumalat eivät ole lahjoittaneet maanpiirille mitään
tätä[24] suurempaa tahi jalompaa, eivätkä lahjoitakaan,[25] vaikka
ajat palaisivat entiseen kultaiseen aikakauteensa jälleen. Laula
sekä kaupungin[26] juhlapäivistä että julkisista leikeistä, joita
vietämme jalon Augustuksen sallitun[27] paluumatkan johdosta, sekä
torista, joka on tyhjänä riita-asiain käytännöstä.[28] Silloinpa
on hyvä osa äänestäni,[29] jos nimittäin kykenen laulamaan jotakin
sellaista, joka ansaitsee kuulemista, yhtyvä siihen ja, iloissani
Caesarin paluumatkasta, olen huudahtava: "Oi armas päivä, oi
ylistettävä!" Ja kun sinä saatossasi[30] kuljet, me, koko kaupunki,
huudamme tuon-tuostakin: "Io triumfe, io triumfe![31]" ja toimitamme
suitsutusuhreja hyvänsuoville jumalille. -- Kymmenen härkää ja
yhtämonta lehmää vapauttaa sinut,[32] minut taas nuori vasikka, joka,
vieroitettuna emästänsä, varttuu rehevillä ruohikoilla[33] lupaukseni
täyttämistä varten, mukaillen otsallansa noita kaarimaisia tulia
kuussa, joka tekee kolmatta nousuansa,[34] lumivalkea katsoa[35]
siitä kohden, missä[36] se kantaa[37] pilkkua, mutta muuten[38]
punakellertävä.