Minä olen pystyttänyt[2] vaskea vahvemman ja kuninkaallista
pyramiidirakennusta[3] korkeamman muistopatsaan, jota ei ruhjova
rankkasade, eikä riehuva[4] pohjatuuli voi hävittää, ei myöskään
ääretön vuosijono, eikä aikain vaihe. Minä en kuole kokonani,
vaan suuri osa "minua"[5] on välttävä Libitinaa.[6] Yhä olen minä
kasvava jälkimaailman maineessa, iäti nuorena, niin kauan kun[7]
ylipappi hiljaisen Virgon[8] seurassa nousee Kapitoliumiin.[9]
Minun, alhaisen suvun mahtavan jälkeläisen, kerrotaan siellä, missä
raivokas Aufidus[10] kohisee ja missä vähävesinen Daunus[11] on
hallinnut maalaiskansoja, ensiksi saattaneen aeolialaisen laulun[12]
italialaisiin runomittoihin. Omista, oi Melpomene, tuo omanarvosi
tunto, jonka ansiosi ovat sinulle hankkineet, ja sido leppeästi
kiharani delfiläisellä[13] laakerilla!