Jumalattomia johtakoot tuon ääntelevän parra-linnun[2] ennustus
ja kohtuinen koira tahi Lanuviumin[3] maalta juosta löllöttävä,
harmaankellertävä naarttususi ja tiine kettu! Käärme keskeyttäköön
taas heidän aletun matkansa, jos se nimittäin, nuolen nopeudella,
viteesen[4] on säikähyttänyt hevoset![5] Minä, ennalta-arvaava
ennustaja, tahdon rukouksellani manailla hänen nähtäväksensä, jonka
etua huolehdin, auringon noususta[6] koikkuvan[7] korpin, ennenkun
tuo uhkaavia sateita ennustava lintu[8] laskeuu jälleen rauhallisille
lätäköille. Oi Galatea! Ole onnellinen, missä vaan mieluummin tahdot,
ja elä, muistaen aina minua! Älköön tuo onnettomuutta-ennustava[9]
tikka tahi ympärinsä-lentelevä varis kieltäkö sinua kulkemasta! --
Sinä näet toki, millaisella myrskyllä Orion[10] kiiruhtaa laskemaan.
Minä itse olen oppinut tuntemaan, mitä Hadrian meren musta lahti
merkitsee[11] ja mitä selkeä Japyx[12] vehkeilee. Vihollistemme
vaimot ja lapset oppikoot tuntemaan nousevan Austerin[13] sokeita
liikkeitä ja synkän meren riehuntaa sekä aaltojen pieksennästä
täriseviä rantoja! -- Siten Europekin[14] uskoi lumivalkean ruumiinsa
petolliselle härälle ja rohkeasti vaaleni pedoista-kihisevää mertä
ja ympäröiviä petoksia. Hänpä vielä äskettäin niityillä kukkia
poimiessansa ja Nymfeille[15] luvattua seppelettä sitoessansa,
kirkkaana tähti-yönä, ei nähnyt muuta, kuin tähtiä[16] ja aaltoja.
Kun hän vihdoin oli saapunut tuohon sadasta kaupungista mahtavaan
Kretaan,[17] lausui hän: "Oi isäni! Voi tyttären menetettyä[18]
nimeä! Voi raivon valtaamaa lapsenrakkautta! Mistä ja mihin olen
tullut? Yksi kuolema on liian helppo[19] neidon rikokseen katsoen!
Valveillaniko valitan häpeällistä rikostani, vai pilkkaako minua
viatonta haahmu, joka, paetessansa norsunluuportista,[20] tuottaa
unta? Oliko parempi kulkea pitkin laveita laineita, vai poimia
vereksiä kukkia? Jospa nyt joku antaisi minun, joka olen vihoissani,
käsiini sen häpeällisen härän, niin koettaisin miekalla silpoa ja
murskata tuon äsken niin kovin rakkaan hirviön sarvet. Häpeällä
jätin isäin Penatit,[21] häpeällä viivytän Orkusta![22] Oi jospa
jumalista sinä, joka kuulet tämän, sallisit minun alastonna
harhailla jalopeurain keskellä! Ennenkun häpeällinen laihuus anastaa
kauniit poskeni ja elonmehu häviää nuoresta saaliista,[23] tahdon,
vieläkin pulskana, syöttää tiikerejä. 'Kurja Europe!' ahdistaa
etäällä-oleva isäni, 'miksi viivyt kuolemasta? Sinä voit tuolla
vyöllä, joka onneksi[24] on seurannut sinua, tässä saarnipuussa
riippuen hirttäytyä[25] tahi jos sinua viehättävät kallionkatkelmat
ja nuot kuolemaa varten terävät[26] kivimöhkäleet; noh hyvä, uskon
nopean myrskytuulen haltuun, joll'et mieluummin tahdo[27] ryhtyä
emännän tehtävään, vaikka oletkin kuninkaallista perua, sekä
jalkavaimona heittäytyä muukalaisen herrattaren huostaan.'" -- Kun
hän parhaillansa näin vaikeroitsi, lähestyi häntä Venus, viekkaasti
nauraen, sekä hänen poikansa,[28] jännittämättömin joutsin. Heti, kun
oli kyllin ilveillyt,[29] sanoi hän: "Karta vihaa ja tulista toraa,
kun tuo vihaamasi härkä antaa jälleen[30] sarvensa katkottaviksi.
Sinä et ymmärrä olevasi[31] voittamattoman Jupiterin puoliso;
lakkaa nyyskyttämästä, opi oikein käyttämään suurta onneasi! Puoli
maailmaa[32] on saava nimesi."