Vaikka olisit Arabialaisten kajoamattomia aarteita[2] ja Indian
rikkauksia[3] suuremman omaisuuden herra ja vaikka kivimöhkäleilläsi
täyttäisit koko Tyrrhenian ja Apulian meren,[4] niin et sittenkään
voi pelastaa sieluasi pelosta,[5] etkä päätäsi kuoleman pauloista,
jos vaan julma Necessitas[6] on kiinnittänyt teräksiset naulansa
palatsisi harjalle.[7] Paremmin elävät nuot kentällä-asuskelevat
Skythalaiset,[8] jotka tapansa mukaan[9] kuljettavat vaunuillansa
liikkuvaisia asunnoitansa; paremmin jäykät Getalaiset,[10] joille
jakamattomat peltovainiot tuottavat yhteisiä[11] maanhedelmiä sekä
jyviä ja joita ei miellytä vuotta pidempi viljelys; vaan sille, joka
on toimistansa uupunut, suo virkistystä yhtä-oikeutettu[12] sijainen.
Siellä[13] nuhteeton vaimo hoitaa äidittömiä lapsipuoliansa; siellä
ei myötäjäisvarainen[14] puoliso hallitse miestänsä, eikä luota
siroon rakastelijaan. Suuret myötäjäiset ovat siellä vanhempain
hyve,[15] samoin kuin tuo lujaliittoinen puhtaus, joka kammoksuu
toista[16] miestä; erhettyminen taas pidetään[17] syntinä ja kuolema
sen rankaistuksena.[18] -- Oi! kukapa tahtoo juuria nuot kauheat
murhat ja tuon kansalaisraivon,[19] hän uskaltakoon, jos tahtoo
patsaisiin piirrettää isänmaan isäksi[20] ja tulla kuuluisaksi
jälkimaailmassa,[21] hillitä tuota vallatonta itsevaltaisuutta;
mihin määrään -- voi kauheaa! - vihaamme eloisaa hyvettä,[22]
mutta kateellisina taas kaipaamme sitä, kun se on kadonnut
silmistämme. Mitä hyödyttävät kurjat valitukset, joll'ei rikosta
juurita rankaistuksella; mitä tyhjät lait ilman tapoja, joll'ei
tuo polttavan kuumuuden käsittämä maailmanosa,[23] joll'ei Boreaan
läheinen seutu,[24] joll'eivät sen tantereeksi[25] kovettuneet
kinokset karkoita kauppijasta; jos taitavat merimiehet selkiävät
riehuvilta meriltä ja jos köyhyys, joka on muka suuri häpeä,[26]
pakoittaa tekemään ja kärsimään mitätahansa sekä hylkäämään tuon
korkean[27] hyveen suunnan. -- Heittäkäämme joko Kapitoliumiin,[28]
johon suosivan joukon huuto[29] meitä kutsuu, tahi likeiseen
mereen nuot jalokivemme, helmemme ja hyödytön[30] kultamme, tuo
suurimman onnettomuutemme alku, jos nimittäin meitä kaduttaa
rikoksiamme. Pahan himon[31] juuret ovat hävitettävät[32] ja liiaksi
hennot mielemme ovat muodostettavat vakaisemmilla harrastuksilla.
Vapasukuinen nuorukainen, harjaantumaton kun hän on, ei taida istua
hevosen[33] selässä ja pelkää metsästystä; mutta harjaantuneempi on
hän huvitteleimaan, joko käskenet kreikkalaisella[34] kiekolla[35]
tahi mieluummin la'eissa kielletyllä[36] noppapelillä, sillä välin
kun isä valapattoisilla lupauksillansa[37] pettää osatoverinsa[38]
ja kesti-ystävänsä, pikaisesti hankkiaksensa rahaa kelvottomalle
perilliselle. Kyllähän väärät rikkaudet karttuvat; mutta aina,
tietääkseni, puuttuu niukasta omaisuudesta[39] jotakin.