Jos sinä, oi maalainen Fidyle, kuun alussa[2] rukoillen[3] kohoitat
kämmenesi taivasta kohden, jos suitsutusaineilla ja vuoden hedelmillä
sekä ahvatulla porsaalla lepytät Larit;[4] silloin ei satoisa
viiniköynnös ole kärsivä rutonsekaisesta Afrikuksesta,[5] eikä
vilja hedelmää-tuhoavasta ruosteesta, eivätkä rehevät kasvit[6]
ankarasta säästä syksyllä.[7] Sillä tuo jumalille luvattu uhri-eläin,
joka eleskelee lumisella Algiduksella,[8] tammien ja rautatammien
keskellä, tahi kasvaa Alban[9] ruohistossa, on niskallansa punaava
ylipappien teurastustapparat.[10] Ei missään suhteessa hyödytä
sinua suositella pieniä jumalia[11] suurella lammasuhrilla, jos
vaan seppelöitset ne rosmarinikasvilla ja murtuvalla myrtillä.
Jos puhdas käsi on koskettanut alttaria, ei se suotteliaammin ole
kallisarvoisella uhri-eläimellä lepyttänyt suuttuneita Penatia, kuin
pyhillä uhrijauhoilla ja suolanrakeellakaan.[12]