Oi uskollinen viini-astiani! Sinä, joka olet ilmaantunut maailmaan
samaan aikaan, kuin minäkin, Manliuksen konsulina ollessa;[2] sinä
tuot[3] seurassasi joko valituksia tahi leikkipuheita tahi riitaa
tahi mieletöntä rakkautta tahi keveää unta, ja mikä nimi tahansa
lieneekin[4] tuolla oivalla Massikus-viinillä,[5] sen säilytät
sinä, joka ansaitset ilmaistaa[6] ilopäivänä; astuppa alas,[7]
kun Korvinus[8] käskee tuomaan esille lauheampaa viiniä! Hänpä
ei jyreänä halveksi sinua, vaikka hän onkin varustettu Sokrateen
puhelahjoilla.[9] Myöskin vanhan Katon[10] urheuden sanotaan usein
kiihtyneen viininmehusta. -- Sinä tavallisesti saatat hienoa
pinnistystä kovaankin mielenlaatuun; sinä ilmaiset viisasten huolet
ja salaiset tuumat tuolle leikilliselle Lyaeukselle;[11] sinä saatat
toivoa ja voimia surullisiin sydämiin jälleen ja kohotat sarven[12]
köyhälle, joka sinun seurassasi[13] ei kauhistu närkästyttäviä
kuningasruunuja,[14] eikä sotilasten aseita. -- Sinua sekä Liber[15]
että Venus,[16] jos hän iloisena lähestyy, ynnä nuot solmua
irroittamaan hitaat Gnatiat[17] ja palavat lamput viivyttävät aina
siihen asti, kunnes Foebus[18] palaa ja karkoittaa tähdet.