Oi Faunus,[2] sinä vauhkojen Nymfain[3] ihailija! Kulje suopeana
alueeni ja päivänkämmenessä-olevain vainioitteni keskitse; mene
menojasi, suosien nuorta karjaani,[4] jos vaan vuoden lopulla[5]
sinun kunniaksesi teurastetaan pieni kauris, eikä runsasta viiniä
puutu maljasta, joka on Venuksen ylin ystävä, ja vanha alttarisi
suuresti savuaa hyvänhajuisesta suitsutusaineesta. Kaikki karja
leikkii ruohoisella kentällä, kun Nonae-Decembres[6] jälleen
palaa sinun kunniaksesi; koko kyläkunta[7] viettää juhlallisesti
joutohetkensä niityillänsä ikeestä-irroitettuine härkinensä; susi
kiertelee edestakaisin rohkeiden vuonain keskellä;[8] metsä varistaa
viljelemättä-kasvavat lehtensä sinun kunniaksesi[9] ja maanmies[10]
iloitsee, saadessansa kolmitahdissa[11] jaloin poljeskella[12]
vihattavaa[13] maata.[14]