Vaskitorni,[2] rautatammiset ovet ja valpasten koirain huolellinen
vartioiminen olisivat kyllin suojelleet salvatun Danaën[3]
öisiltä ihailijoilta, joll'eivät Jupiter[4] ja Venus[5] olisi
nauraneet Akrisiusta, kätketyn tytön pelokasta[6] vartijaa: tie
olisi nimittäin turvallinen ja avoin, jos vaan jumala muuttuisi
kullaksi. Kulta haluaa kulkea henkivartijain[7] keskitse ja halkoa
kalliotkin,[8] paljoa voimakkaammin kuin ukonnuoli. Argolaisen
ennustajan[9] huone[10] kukistui, voiton vuoksi perikatoon
vaipuneena; lahjoin aukasi Makedonialainen[11] kaupunkien portit
ja kukisti kilpailevat kuninkaat;[12] lahjat kietovat laivain
julmat johtajat.[13] -- Kasvavaa rahasummaa seuraa huoli ja himo
suurempiin. Syystä, oi Maecenas, sinä ritarein kaunistus,[14] syystä
olen kauhistunut kohoittaa laajalle-näkyvää päälakeani. Mitä enemmän
kukin itseltänsä kieltää, sitä enemmän hän on jumalilta saava.
Varatonna etsin minä niiden leiriä, jotka eivät mitään ahnehdi,
ja karkurina taas haluan jättää rikasten roikat, koska silloin
olen vähä-arvoisen[15] omaisuuden loistavampana isäntänä, kuin jos
minun sanottaisiin varastohuoneissani säilyttävän kaiken sen, mitä
ahkera Apulialainen[16] maanviljelyksellänsä saaneekin -- varatonna
suurien varain keskellä. Kirkasvesinen puro,[17] harvain auranmaiden
metsä ja varma luottamus laihooni ovat minun onnellisempi osani,
vaikk'ei sitä huomaa se, joka loistaa viljavan Afrikan[18] vallasta.
Vaikk'eivät Kalabrian[19] mehiläiset kokoa minulle mettä, eikä
viini mietone laestrygonilaisessa[20] kaksikorva-astiassa, eivätkä
tuuheat villat kasva minua varten gallialaisilla[21] laitumilla; niin
ahdistava köyhyys on kuitenkin kaukana, etkä sinäkään kieltäyisi
antamasta lisää, jos sitä vaan haluaisin. Supistamalla himojani,
lisään paremmin pieniä tulojani, kuin jos yhdistäisin Alyatteen[22]
valtakunnan Mygdonilaisten[23] tantereihin. Niiltä, jotka paljo
pyytävät, puuttuu paljo. Onnellinen[24] on se, jolle jumala
säästävällä kädellänsä lahjoittaa sen, mitä hän tarvitsee.