Oi kurjan lbykuksen akka! Paneppa vihdoinkin määrä
leväperäisyydellesi ja huudossa-oleville[2] puuhillesi! Lakkaa
leikkimästä tyttöjen seurassa, koska olet jo jotenkin lähellä
hautasi parrasta,[3] sekä siroittamasta pilveä loistavien tähtien
joukkoon![4] Jos jokin kyllin kaunistaa Foloëta,[5] se sama ei
kaunista sinua, oi Khloris! Suuremmalla syyllä anastaa tyttäresi
nuorukaisten asunnot,[6] kuten käsirumpun lyönnistä kiihtynyt
Thyias.[7] Rakkaus Nothukseen[8] pakoittaa häntä[9] kiimaisen vuohen
tavalla leikkimään; sinua, oi akka, miellyttävät kuulun Lucerian[10]
läheisyydessä kerityt villat;[11] mutta eivät kitarat, eikä
ruusunpurpurainen kukka, eivätkä sakoon asti[12] tyhjennetyt maljat.