Oi rahvas! Tuo Caesar, jonka äskettäin, Herkuleen[2] tavalla,
sanottiin hankkineen itsellensä laakeriseppeleen[3] henkensä
kaupalla, hän palaa nyt voittajana Hispanian rannalta Penatiemme[4]
luokse jälleen. Jaloon mieheensä ihastunut puoliso[5] astukoon
julkisalle, toimittamaan asianmukaisia uhreja, samoin myös
kuulun päällikön sisar[6] sekä tyttöjen ja nykyään pelastettujen
nuorukaisten[7] äidit, rukoilijan päähineellä koristeltuina. Oi
pojat ja te, tytöt, jotka olette oppineet tuntemaan miehen,[8]
pidättäkää pahanenteiset sananne! -- Tämä päivä, jonka todellakin
pidän juhlain juhlana, on poistava synkät huolet;[9] minä en pelkää
sotamelskettä,[10] enkä väkivaltaista kuolemaa,[11] Caesarin
hallitessa maanpiiriä. Mene, oi poika, tuomaan öljyä, seppeleitä ja
Marsilaissotaa[12] muistuttava viini-astia, jos sellainen johonkin
ehkä on sattumalta jäänyt kuljeskelevalta Spartakukselta[13]
huomaamatta. Sano myöskin terävä-ääniselle Neaeralle, että hän
rientää sitomaan myrrhasta-haisahtelevat hapsensa solmuun. Jos
viipymys tapahtuu vihattavan ovenvartijan toimesta, niin mene
tiehesi. Mieliä, jotka haluavat riitaa ja ilkeää toraa, masentavat
harmaat hapset. Mutta minäpä nuoruuteni innossa en olisi kärsinyt
tätä, Plankuksen[14] konsulina ollessa.