Oi Bandusian[2] lähde! Sinä, joka olet lasia[3] kirkkaampi ja
ansaitset mehukasta viiniä sekä kukkia; huomenna uhrataan sinulle
kauris,[4] jolle hänen sarvenaluista[5] pöhistynyt otsansa
määrää sekä rakkaus- että riitaseikat. Kuitenkin turhaan! Sillä
vallattoman karjan sikiö värittää kylmät purosi punaisella
verellänsä. Sinuun ei saata vaikuttaa polttavan Kanikulan[6]
rasittava aika; sinä suot suloista virkistystä aurasta uupuneille
härille ja ympärinsä-kuljeskelevalle karjalle. Sinäkin olet tuleva
kuuluisaksi lähteeksi, kun laulelen tammikosta, joka kasvaa noissa
kallion-rotkoissa, joista lirisevät[7] vetesi puikeltavat.