Oi Merkurius[2] -- sillä sinun opettajana ollessasi on oppelias
Amfion[3] liikuttanut kivetkin laulullansa -- ja sinä, oi
kanteleeni,[4] joka kykenet kaikumaan seitsemälläkin kielellä, sinä,
joka ennen olit mykkä ja suloton, mutta nyt sekä rikasten pöydissä
että temppeleissä suotuisa; säestä minulle sellaisia säveliä,
joihin Lydekin kallistaa vastahakoiset korvansa; hän, joka, kuten
kolmivuotinen tamma laajoilla kentillä, hyppien leikittelee ja varoo
kosketettaa, ollen lemmenseikoista tietämätön[5] ja irstaan puolison
varaksi vielä liian nuorikin.[6] -- Sinä voit viehättää tiikerit ja
metsät seuralaisiksesi[7] ja hiljentää vinhaan-juoksevat purot. Sinun
viehätystäsi väistyi kauhean hovin[8] ovenvartija, Kerberuskin,[9]
vaikka sata käärmettä suojelee hänen hirvittävää päätänsä sekä
julma henkäys ja verivisva valuu hänen kolmikielisestä kidastansa.
Vieläpä sekä Ixion[10] että Tityos[11] nauroivat inhoittavin
muodoin; ammennusastia seisoi hiukan aikaa kuivana, kun sinä
ihanalla laulullasi viehätit Danauksen tyttäriä.[12] -- Huomatkoon
Lyde näiden tyttöjen rikoksen ja tuon tunnetun rankaistuksen sekä,
miten astia aina on tyhjänä vedestä,[13] joka vuotaa alhaalta
pohjasta, ynnä nuo lopulliset kohtalot, jotka odottavat rikoksia
vielä Orkuksessakin.[14] He jumalattomat -- sillä mitä pahempaa he
ovat voineet tehdä? -- he jumalattomat ovat julenneet kauhistavalla
miekalla surmata sulhonsa. Noista useista vaan yksi ainoa,[15]
joka ansaitsee hääsoihdun,[16] oli merkillisen[17] petollinen
valapattoista[18] isäänsä kohtaan ja ikuisiin aikoihin kuulu tyttö;
hän, joka sanoi nuorelle miehellensä:[19] "Nouse, nouse, ett'ei pitkä
uni[20] kohtaisi sinua sieltä, josta et pelkääkään! Peijaa[21] appesi
ja rikokselliset sisareni, jotka, kuten naarasjalopeurat, saatuansa
vasikoita kynsihinsä -- voi kauheata! -- kukin repii omansa.[22]
Minä, joka olen heitä hellempi, en surmaa sinua,[23] enkä kiusaa
salpain takapuolella. Minut sälyttäköön isäni kauheilla kahleilla,
koska armeliaisuudesta olen säästänyt kurjaa miestäni, tahi
kuljettakoon laivastolla[24] Numidian[25] äärimmäisille seuduille!
Mene sinne, minne jalkasi ja tuulenpuuskat sinun vievät, niin kauan
kun vaan yö ja Venus[26] suosivat matkaasi; mene myötäisellä enteellä
ja kaiverra hautakummulleni valitus, joka muistuttaa minusta!"[27]