Vaikka joisit äärimmäisestä Tanais-joesta,[2] oi Lyce, sinä, joka
olet naimisissa raa'alla miehellä, niin kuitenkin sinua itkettäisi
jättäessäsi minut, kolkkoen[3] oviesi edustalla pitkänäni venyvän,
noiden maassa-raivoavien pohjatuulien[4] saaliiksi. Kuuletko,
millä jyskeellä ovi, millä tuo kaunisten huoneusten välimaalle[5]
istutettu lehto ärjytuulista jymisevät; miten Jupiter[6] pelkällä
nyökkäyksellänsä jäädyttää sataneen lumen? Heitä tuo Venukselle[7]
vastenmielinen kopeus, jott'ei tuo pyörivällä pyörällä käyvä hihna
alkaisi käydä päinvastaiseen suuntaan.[8] Tyrrhenialainen isä[9]
ei ole synnyttänyt sinua kosijoille tylyksi Penelopeksi.[10] Oi!
Vaikk'eivät lahjat, eivätkä rukoukset, eikä kosijain orvokilla
kirjaeltu vaaleus, eikä Pierian[11] porton[12] haavoittama miehesi
voi taivuttaa mieltäsi; niin sääli kuitenkin niitä, jotka sinua
rukoilevat, sinä, joka et ole jäykkää tammea taipuvampi, etkä
mieleltäsi[13] maurilaisia[14] käärmeitä lempeämpi! Tämä sivuni ei
aina ole sietävä kynnystäsi, eikä sadevettä.[15]