Horatius:
Niin kauan kun pysyin suosiossasi,[2] eikä yksikään nuorukainen,
minua suotuisammin,[3] kietonut käsivarsiansa vahanvalkean kaulasi
ympärille, elin Persian[4] kuningasta onnellisemmin.
Lydia:
Niin kauan kun et lempinyt[5] ketään muuta tulisemmin, eikä Lydia,
tuo nimikuulu[6] Lydia, ollut Khloën[7] perakolla,[8] elin romalaista
Iliaa[9] kuuluisammin.
Horatius:
Minut valtaa nyt thrakialainen Khloë, joka osaa lempilaulujani ja
taitaa soittaa kitaraa;[10] tämän puolesta en kauhistu kuolemaa,
kunhan vaan Onnetar säästää eloon-jäävää sydänkäpyäni.[11]
Lydia:
Minua hehuttaa keskinäisellä liekillä[12] thurilaisen[13] Ornytuksen
poika, Kalais; tämän puolesta tahdon vaikka kahdesti kuolla, kunhan
vaan Onnetar säästää eloon-jäävää "poikaistani".
Horatius:
Mitäpä - jos entinen Venus[14] palaa ja yhdistää eroitetut
vaski-ikeensä alaisiksi; jos keltakiharainen Khloë karkoitetaan
tiehensä ja ovi on avoinna hyljätylle Lydialle?
Lydia:
Vaikka hän on tähteä kirkkaampi,[15] sinä korkkia keveämpi ja
riehuvaa Hadrian[16] mertä raivompi; sinun seurassasi mielelläni
tahtoisin elää, sinun seurassasi kuolla!