Miksi itket, oi Asterie, tuota erittäin luotettavaa nuorukaista,
Gygesta,[2] jonka poutaiset Favoniukset[3] ovat kevään alussa
asettavat sinulle jälleen, Thynian[4] saaliilla sälytettynä?
Hän, Notuksien[5] ahdistamana Orikukseen[6] päin, kun Kapran[7]
myrskyä-ennustavat tähdet ovat nousseet taivaalle, viettää unettomana
kylmät yönsä, runsaasti[8] kyyneliä vuodattaen. Ja kuitenkin hänen
levottoman[9] ystävättärensä[10] lähettiläs kertoo hänelle, että
Khloë huokailee ja surkuteltavasti hehkuu rakkaudesta,[11] sekä
viekkaasti koettelee häntä tuhannellakin tavalla. Hän kertoo,
miten valapatto vaimo väärillä syytöksillä yllytti herkkäuskoisen
Proetuksen kiiruhtamaan kuolemaa liian puhtaalle Bellerofonille.[12]
Hän kertoo Peleuksen[13] olleen joutumaisillansa Tartarukseen,[14]
kun hän, puoltansa pitämättä, pakeni magnesialaista[15] Hippolytea,
ja koskettelee petollisesti sellaisiakin kertomuksia, jotka saattavat
hänet hairahtumaan. Turhaan! sillä Ikaruksen kallioita[16] kuurommin
kuuntelee hän tällaista puhetta, ollen vielä viaton. -- Mutta varo,
ett'ei naapurisi Enipeus olisi sinulle kohtuutta enemmän mieleen,
vaikka ei kukaan muu näytäkään yhtä taitavalta ohjaamaan hevostansa
Marskentällä, eikä kukaan yhtä nopeasti ui pitkin Tuskus-joen[17]
väylää. Sulje huoneesi heti yön alussa, äläkä katsahda kadulle
hänen[18] vaikeroivan huilunsa soidessa ja ole hänelle tyly, jos hän
usein sinua tylyksi kutsuukin.