Vaikka oletkin itse viaton,[2] täytyy sinun kuitenkin kärsiä
esi-isäin[3] rikoksista, oi Romalainen, kunnes jälleen olet
laittanut kuntoon jumalain temppelit ja riutuneet rakennukset[4]
sekä heidän mustasta savusta[5] likamustuneet kuvansa. Sentähden
että olet alamainen jumalille, hallitset sinä; tästä[6] johda
jokainen alku, tähän kohdista loppu. -- Polkuna-pidetyt jumalat ovat
valmistaneet paljon onnettomuutta huolelliselle Hesperialle.[7]
Jo kahdesti[8] Monaeses[9] ja Pakoruksen[9] sotajoukko ovat
masentaneet meidän pyhittämättömät[10] hyökkäyksemme ja
loistavat ilosta, lisättyänsä meidän saaliillamme vähäpätöisiä
kaulavitjojansa.[11] Kaupungin, jossa puolueriidat vallitsivat,
olivat Dakialaiset[12] ja Aethiopialaiset[13] hävittämäisillänsä;
näistä edelliset olivat mahtavat heittokeihäiltänsä, jälkimmäiset
peljättävät laivastoltansa. -- Rikoksista runsaat aikakaudet
ovat ensin tahranneet avioliitot, suku- ja perhekunnat; tästä
lähteestä johtaen alkunsa, on turmio virtaillut isänmaata ja kansaa
vastaan. Mieskuntainen[14] tyttö iloitsee siitä, että hänelle
opetetaan jonialaisia tanssiliikkeitä;[15] vieläpä opetteleikse hän
keikailemiskeinojakin,[16] ja aina pienestä lapsesta asti mietiskelee
hän riettaita lemmenliittoja. Pian[17] hän miehensä juomingeissa[18]
etsiskelee itsellensä nuorempia lemmikkejä; kuitenkaan hän ei valitse
vasituisesti ketään, jolle hän äkkiä, tulen sammutettua, lahjoittaisi
luvattomia huvituksia; vaan käskettäessä, kaikkein nähden ja
miehensä tieten, hän kavahtaa seisoallensa,[19] joko häntä sitten
kutsuu luoksensa kaupustelija tahi hispanialaisen laivan kapteini,
joka irstaisista nautinnoista on valmis kalliistikin maksamaan. --
Sellaisista vanhemmista ei ole syntynyt se nuoriso, joka on punannut
meren punilaisella verellä,[20] joka on kukistanut Pyrrhuksen[21] ja
voimakkaan Antilokhuksen[22] ja julman Hannibalin;[23] vaan se on
maalaissotilasten jälkeisöä, sellaista, joka on oppinut kääntämään
turpeita sabellilaisilla[24] lapioilla sekä ankaran äidin käskyn
mukaan kotiin tuomaan katkottuja karankoja, kun aurinko muutti
vuorten varjot[25] ja riisti ikeet väsyneiltä häriltä, tuoden
virvoittavaa lepoa kiitävillä vaunuillansa. -- Mitä tuhoisa aika on
ollut turmelematta? Isäimme aikakausi, joka oli katalampi kuin heidän
isäinsä,[26] on synnyttänyt meidät vielä kehnoimmiksi, meidät, jotka
taas pian synnytämme vieläkin virheellisemmän jälkeisön.