Taivaassa, siihen vakuutukseen olemme tulleet, hallitsee jyrisevä
Jupiter;[2] mahtavana[3] jumalana[4] pidetään myöskin Augustusta,
laskettuansa valtamme alaisiksi Britannialaiset ja peljättävät
Parthialaiset.[5] -- Tokkohan on mahdollista, että Krassuksen sotilas
on elänyt häpeällisissä aviopuuhissa[6] muukalaisen vaimon yhteydessä
ja että sekä Marsilainen että Apulialainen[7] -- voi senaattia,
voi tapain turmiota! -- muistamatta kilpeänsä, nimeänsä,[8]
pukuansa ja ikuista Vestaa,[9] kun Jupiter[10] ja Roman kaupunki
vielä olivat loukkaamatta, ovat harmaantuneet muukalaisappien
alueilla,[11] Median kuninkaan[12] hallitessa? -- Tätä oli varonut
Reguluksen[13] ennalta-arvaava henki, hänen, joka ei hyväksynyt
häpeällisiä ehtoja, eikä esimerkkiä, joka viivytti tuhon tuleviin
aikoihin, jollei nimittäin vangittu nuoriso säälimättä menehtyisi.
"Minä olen nähnyt",[14] sanoi hän, "sota-lippumme ripustetuiksi
Punilaisten temppeleihin ja aseet riistetyiksi sotilailtamme ilman
miesmurhaa; minä olen nähnyt kansalaisten kädet pannuiksi ristiin
vapaan selän taakse ja portit[15] sulkematta sekä noita sotamme
jaloissa hävinneitä vainioita jälleen viljeltävän.[16] Varmaankin tuo
kullalla[17] vapaaksi lunastettu sotilas on urhollisempana palaava
kotiin?! Te lisäätte häpeään tappion. Eihän purpuralla punattu
villa saa enää takaisin kadotettua väriänsä; eikä tosi hyve, kun
se kerran on haihtunut, tahdo enää palata kehnontuneimpiin. Jos
emähirvi, tuskin selvittyänsä tiheästä verkosta, alkaa taistella,[18]
silloin on oleva urhollinen sekin, joka on antautunut valapatoille
vihollisille; silloin on uudessa taistelussa kukistava Punilaiset
se, joka arkamaisesti kavahti kahleita selkänsä taakse sidotuilla
käsillänsä ja pelkäsi kuolemaa. Tällainen, tietämättä, miten hänen
pitäisi elämänsä säilyttää, sekoitti rauhan sotaan. Oi häpeää! Oi
sinua, Karthago, joka kohoat Italian häpeällisille raunioille!"[19]
- Hänen[20] sanotaan, kuten kansalaisoikeutensa menettäneen,
työntäneen luotansa kainon, syleilevän puolisonsa ja pienet lapsensa
sekä tuimasti luoneen miehekkään silmäyksensä maahan, kunnes hän
nerokkaasti rohkaisisi nuot horjuvaiset Isät[21] neuvolla, jommoista
ei milloinkaan muulloin ole annettu, sekä oivana maanpakolaisena
kiitäisi surevien ystäviensä keskuudesta. Mutta kaiketikin tiesi
hän, mitä muukalainen rääkkääjä mieli tehdä hänelle;[22] kuitenkin
hän samalla lailla raivasi itsellensä tien keskitse vastustelevien
ystäviensä ja paluumatkaansa estelevän kansan, kuin jos hän, riidan
ratkaistua,[23] jättäisi turvattiensa pitkäveteiset asiat siksensä,
kiiruhtaaksensa Venafrumin[24] alueelle tahi lakedaemonilaiseen
Tarentumiin.[25]