Kalliopelle.[1]

Noh hyvä, oi ruhtinatar Kalliope![2] Astu alas taivaasta[3] ja säestä

huilullasi tahi, jos mieluummin tahdot,[4] sointuvalla äänelläsi tahi

lyyryllä tahi Foebuksen kitaralla, pitkäikäinen laulu! Kuuletteko,

vai pettääkö minut sulo mielettömyys? Minä luulen kuulevani hänet[5]

sekä[6] harhailevani pitkin pyhiä lehdikköjä,[7] joihin sekä ihanat

lähteet että tuulenpuuskat puikeltavat. Minua ovat tarunomaiset

kyyhkyset,[8] poikana ollessani sekä leikistä ja unesta väsyneenä,

Apulian Vulturilla,[9] syntymämaani Apulian rajan ulkopuolella,

peittäneet tuoreina lehdillä -- suureksi ihmeeksi kaikille niille,

jotka asustavat korkean Akherontian[10] pesäpaikkaa, Bantian[10]

korpia ja alhaisen Forentumin[10] viljavia vainioita, että makasin

mustilta käärmeiltä ja karhuilta turvallisin ruumiin, että minua,

jumalain avulla[11] rotevaa lasta, verhosi pyhä laakeripuu ja

tuuhea myrtti. - Teikäläisenä,[12] oi Kamenat,[13] kohoan minä

Sabinilaisylängöille, tahi jos minua on miellyttänyt viileä

Praeneste[14] tahi viertävä Tibur[15] tahi selkeätaivainen Baja.[16]

Minua, lähdettenne ja tanssienne suosijaa, ei tuhonnut Filippistä[17]

pakosalle löylytetty sotajoukkomme, ei myöskään kirottu puu,

eikä Palinurus[18] sicilialaisella aallolla. Milloin vaan olette

apunani, tahdon merimiehenä halusti kulkea pauhaavaa Bosporusta[19]

ja maamatkailijana Assyrian[20] rannan polttavia hiedikköjä;

tahdon käydä kesti-ystäville nurjamielisten Britannialaisten ja

hevosverestä iloitsevien Konkanilaisten[21] luona; tahdon vaaratta

käydä viinivaraisten Gelonien[22] luona ja Skythalais-joella.[23] --

Te virkistätte jaloa Caesaria pierialaisessa luolassa,[24] kun hän

on majoittanut kaupunkeihin sotapalveluksesta uupuneet laumansa ja

koettaa lopettaa vaivansa. Te sekä annatte hänelle lempeää neuvoa

että iloitsette jo antamastanne, oi vienot olennot! -- Me tiedämme,

miten jumalattomat Titanit[25] ja heidän kauhean laumansa on

isketyllä salamallansa tuhonnut se,[26] joka hallitsee muokkaamatonta

maata ja myrskyisää mertä sekä yksin kohtuullisella valtikallansa

ohjaa kaupunkeja ja kolkkoja valtakuntia,[27] jumalia ja kuolevaisten

laumoja. Suuren pelon olivat vaikuttaneet Jupiterissa tuo raaka,

käsivarsihinsa luottava nuoriso[28] ja nuot veljekset,[29] jotka

puuhailivat sälyttää Pelionin[30] Olympokselle.[31] Mutta mitä voisi

Tyfoeus,[32] mitä voimakas Mimas,[33] mitä tuo uhkaavassa asennossa

oleva Porfyrion,[34] mitä Rhoetus[35] ja mitä tuo hurja, juurinensa

kiskottuja puunrunkoja ympärillensä paiskeleva Enkeladus[36] -- mitä

todellakin nämä kaikki voisivat raivotessansa Pallaan[37] jymisevää

kilpeä vastaan? Täällä seisoi saaliinhimoinen Vulkanus;[38] täällä

herratar Juno[39] ja tuo, joka ei koskaan aijo heittää jousta

olaltansa; tuo, joka puhtaalla Kastilian[40] kasteella kostuttaa

hajalliset hapsensa, joka hallitsee Lykian[41] orjantappuristoja ja

syntymämaansa metsiä,[42] tuo delolainen ja pataralainen[43] Apollo.

-- Voima ilman viisautta vaipuu omalla painollansa; maltillista

voimaa auttavat itse jumalatkin edistymään; samat taas vihaavat noita

kaikellaista vääryyttä mielessänsä mietiskeleviä Väkivaltoja.[44]

Minun mietteiteni todistuksena ovat satakäsinen Gyas[45] ja tuo

tunnettu neitseellisen Dianan[46] kiusaaja Orion,[47] jonka masensi

neitseen oma nuoli. Omain hirviöittensä hartioille syöksyneenä,

suree ja valittaa Maa[48] niitä sikiöitä, jotka salama on saattanut

kalmakkaasen Orkukseen;[49] nopea tuli ei ole kuluttanut sen selkään

sälytettyä Aetnaa; lintu ei jätä hillitsemättömän Tityoksen[50]

maksaa, tuo lintu, joka on määrätty konnan kostajaksi; kolmesataa

kahletta taas pitää kytkössänsä ihailija Pirithousta.[51]

Oodit, Karmen-Seekulaare ja Epoodit · 第 135 / 383 题