Noh hyvä, oi ruhtinatar Kalliope![2] Astu alas taivaasta[3] ja säestä
huilullasi tahi, jos mieluummin tahdot,[4] sointuvalla äänelläsi tahi
lyyryllä tahi Foebuksen kitaralla, pitkäikäinen laulu! Kuuletteko,
vai pettääkö minut sulo mielettömyys? Minä luulen kuulevani hänet[5]
sekä[6] harhailevani pitkin pyhiä lehdikköjä,[7] joihin sekä ihanat
lähteet että tuulenpuuskat puikeltavat. Minua ovat tarunomaiset
kyyhkyset,[8] poikana ollessani sekä leikistä ja unesta väsyneenä,
Apulian Vulturilla,[9] syntymämaani Apulian rajan ulkopuolella,
peittäneet tuoreina lehdillä -- suureksi ihmeeksi kaikille niille,
jotka asustavat korkean Akherontian[10] pesäpaikkaa, Bantian[10]
korpia ja alhaisen Forentumin[10] viljavia vainioita, että makasin
mustilta käärmeiltä ja karhuilta turvallisin ruumiin, että minua,
jumalain avulla[11] rotevaa lasta, verhosi pyhä laakeripuu ja
tuuhea myrtti. - Teikäläisenä,[12] oi Kamenat,[13] kohoan minä
Sabinilaisylängöille, tahi jos minua on miellyttänyt viileä
Praeneste[14] tahi viertävä Tibur[15] tahi selkeätaivainen Baja.[16]
Minua, lähdettenne ja tanssienne suosijaa, ei tuhonnut Filippistä[17]
pakosalle löylytetty sotajoukkomme, ei myöskään kirottu puu,
eikä Palinurus[18] sicilialaisella aallolla. Milloin vaan olette
apunani, tahdon merimiehenä halusti kulkea pauhaavaa Bosporusta[19]
ja maamatkailijana Assyrian[20] rannan polttavia hiedikköjä;
tahdon käydä kesti-ystäville nurjamielisten Britannialaisten ja
hevosverestä iloitsevien Konkanilaisten[21] luona; tahdon vaaratta
käydä viinivaraisten Gelonien[22] luona ja Skythalais-joella.[23] --
Te virkistätte jaloa Caesaria pierialaisessa luolassa,[24] kun hän
on majoittanut kaupunkeihin sotapalveluksesta uupuneet laumansa ja
koettaa lopettaa vaivansa. Te sekä annatte hänelle lempeää neuvoa
että iloitsette jo antamastanne, oi vienot olennot! -- Me tiedämme,
miten jumalattomat Titanit[25] ja heidän kauhean laumansa on
isketyllä salamallansa tuhonnut se,[26] joka hallitsee muokkaamatonta
maata ja myrskyisää mertä sekä yksin kohtuullisella valtikallansa
ohjaa kaupunkeja ja kolkkoja valtakuntia,[27] jumalia ja kuolevaisten
laumoja. Suuren pelon olivat vaikuttaneet Jupiterissa tuo raaka,
käsivarsihinsa luottava nuoriso[28] ja nuot veljekset,[29] jotka
puuhailivat sälyttää Pelionin[30] Olympokselle.[31] Mutta mitä voisi
Tyfoeus,[32] mitä voimakas Mimas,[33] mitä tuo uhkaavassa asennossa
oleva Porfyrion,[34] mitä Rhoetus[35] ja mitä tuo hurja, juurinensa
kiskottuja puunrunkoja ympärillensä paiskeleva Enkeladus[36] -- mitä
todellakin nämä kaikki voisivat raivotessansa Pallaan[37] jymisevää
kilpeä vastaan? Täällä seisoi saaliinhimoinen Vulkanus;[38] täällä
herratar Juno[39] ja tuo, joka ei koskaan aijo heittää jousta
olaltansa; tuo, joka puhtaalla Kastilian[40] kasteella kostuttaa
hajalliset hapsensa, joka hallitsee Lykian[41] orjantappuristoja ja
syntymämaansa metsiä,[42] tuo delolainen ja pataralainen[43] Apollo.
-- Voima ilman viisautta vaipuu omalla painollansa; maltillista
voimaa auttavat itse jumalatkin edistymään; samat taas vihaavat noita
kaikellaista vääryyttä mielessänsä mietiskeleviä Väkivaltoja.[44]
Minun mietteiteni todistuksena ovat satakäsinen Gyas[45] ja tuo
tunnettu neitseellisen Dianan[46] kiusaaja Orion,[47] jonka masensi
neitseen oma nuoli. Omain hirviöittensä hartioille syöksyneenä,
suree ja valittaa Maa[48] niitä sikiöitä, jotka salama on saattanut
kalmakkaasen Orkukseen;[49] nopea tuli ei ole kuluttanut sen selkään
sälytettyä Aetnaa; lintu ei jätä hillitsemättömän Tityoksen[50]
maksaa, tuo lintu, joka on määrätty konnan kostajaksi; kolmesataa
kahletta taas pitää kytkössänsä ihailija Pirithousta.[51]