Rehellistä ja päätöksessänsä-pysyvää miestä ei saa horjumaan
järkähtämättömästä mielipiteestänsä mikään säännötöntä säätäväin
kansalaisten kiihko,[2] ei uhkaavan itsevaltiaan tuijotus, ei
Auster,[3] tuo levottoman Hadrian[4] meren hirmuhallitsija,
eikä välähyttelevän Jupiterin mahtava käsikään. Vaikka koko
taivaankansi särkyisi ja raukenisi, niin säikäleet kohtaisivat
häntä aivan säikähtymättä. Tällä lailla[5] puuhailtuansa, saapuivat
sekä Pollux[6] että kuljeskeleva Herkules[7] taivaan kiiluviin
tähtitarhoihin;[8] näiden keskelle[9] Augustus asettuu nojallensa[10]
ja nauttii purpuraisella suullansa jumalain juomaa. Tämän hyveen
vuoksi[11] juuri, oi isä Bakkhus,[12] ovat tiikerisi, syystä kyllä,
vetäneet sinua,[13] kantaen iestä tottumattomalla niskallansa. Tämän
avulla Kvirinus[14] Marsin[15] hevosilla pakeni Akheronista,[16]
kun Juno[17] oli neuvotteleville jumalille myöntyen[18] lausunut
näin: "Iliumin, Iliumin ovat turmiokas ja rietas tuomari[19] sekä
muukalainen vaimo[20] muuttaneet muraksi, Iliumin, joka aina siitä
ajoin, jolloin Laomedon petti jumalat sovitusta palkkiosta,[21] oli
kansoinensa ja petollisine ruhtinainensa[22] määrätty[23] minulle
ja puhtaalle[24] Minervalle.[25] Nyt ei enää korskeile haureliaan
Lacaenan[26] pahanmaineinen kesti-ystävä,[27] eikä Priamuksen
valapattoinen suku Hektorin voimilla masenna taistelonhimoisia
Akhivilaisia;[28] myöskin meidän eripuraisuutemme[29] kautta
pitkistynyt sota on asettunut. Nyt kohta tahdon minä Marsin mieliksi
heittää sekä tulisen vihani että luovuttaa hänelle tuon vihattavan
jälkeläiseni,[30] jonka Trojan papitar[31] synnytti. Minä annan
hänen[32] astua valon asunnoihin,[33] nauttia nektarin nestettä ja
luettaa jumalain rauhallisiin riveihin. Niin kauan kun avara meri
myrskyää Iliumin ja Roman välillä, hallitkoot maanpakolaiset[34]
onnellisesti missä maailman osassa tahansa; niin kauan kun
karjalauma tepastelee Priamuksen ja Pariin hautakummulla ja pedot
ilman vaaraa[35] säilyttelevät siellä sikiöitänsä, seisokoon
Kapitolium komeudessansa ja kyetköön uljas Roma laatimaan lakeja
masennetuille Medialaisille.[36] Peljättävänä levittäköön se[37]
laajalle, aina kaukaisempiin maanääriin asti, nimeänsä; sinne,
missä välinen vesi[38] eroittaa Europan Afrikasta, missä tulviva
Nilus[39] kostuttelee ketoja; uljaampi olkoon se[40] halveksimaan
kaivamatonta[41] kultaa ja siten[42] paremmin säilytettyä, että
maa sen kätkee, kuin keräilemään sitä ihmisten käytettäväksi
kädellä, joka turmelee kaikki pyhätkin paikat. Mikä ääri tahansa
maailmaa rajoittaneekin, tätä tavoitelkoon se aseillansa, kärkkien
katsoaksensa, missä osassa maailmaa tulet, missä pilvet ja
vesisateet[43] rajusti riehuvat. Mutta sotaisille Kvinteille[44]
julistan minä nämät kohtalot sillä ehdolla, ett'eivät, liiaksi
isänmaansa hyvää tarkoittaen[45] ja luottaen voimaansa, tahtoisi
uudestansa[46] rakentaa tuon esi-isiltänsä perinnöksi saamansa
Trojan rakennuksia. Jos Trojan mahtavuus onnettomalla ajalla kohoaa
entisellensä, niin raukenee se uudestansa surullisen häviön kautta,
kun minä, Jupiterin puoliso ja sisar, johdan voittoisia laumoja. Jos
vaikka kolmesti, Foebuksen toimesta,[47] vaskinen muuri kohoaisi,
niin kolmesti pitää sen jälleen Argolaisteni[48] hävittämänä
kukistuman, kolmesti pitää vankitun puolison itkemän miestänsä ja
lapsiansa.[49]" -- Mutta nämät seikat eivät sovi leikilliselle
lyyrylleni. Mitä tarkoitatkaan, oi Musa?[50] Lakkaa noin itsekkäästi
kertomasta jumalain jutelmia ja kehnoilla sävelilläsi halventamasta
näin yleviä asioita!