Minä olen nähnyt Bakkhuksen[2] opettavan lauluja kaukaisilla
kallioilla[3] -- uskokaa minua, jälkeläiset! -- ja opettelevat
Nymfat[4] sekä vuohenjalkaiset Satyrukset[5] kuuntelevin korvin.
Evoe![6] Sydämeni sykkyy vereksestä pelosta ja Bakkhuksesta
täysinäinen rintani riemuitsee kammokkaasti. Evoe! Säästä,
säästä minua, oi Liber,[7] sinä, jota täytyy pelätä painavan
thyrsus-sauvasi[8] tähden! Minulla on lupa laulaa yksipäisistä
Thyiadeista[9] ja viinin lähteestä sekä maitoa tulvailevista puroista
ynnä siitä, miten hunaja heruu ontoista puunrungoista;[10] minulla
on lupa laulaa myöskin tuosta onnellisen aviopuolen aina tähtiin
asti kohoitetusta kaunistuksesta ja Pentheuksen[11] suuren suurella
ryskeellä hävitetystä hovista ynnä thrakialaisen Lykurguksen[12]
perikadosta. -- Sinä ohjaat jokien juoksut,[13] sinä muukalaisen
meren aallot;[14] sinä, juovuspäissäsi, etäisillä vuorenharjanteilla
rehellisesti[15] palmikoitset Bistonidein[16] kiharat
kyykäärmeen-solmuun.[17] Sinä olet, kun Gigaatien[18] jumalaton
joukko syöksyi yli korkeiden kukkulain Isäsi[19] valtakuntaan,
jalopeuran kynsin ja kauhistuttavin kidoin[20] törmäissyt takaisin
Rhoetuksen,[21] vaikka sinua, jota kyllä kehuttiin taipuvaiseksi
tansseihin, pilantekoon ja leikkiin, ei pidetty kyllin sopivana
sotatoimiin; mutta kuitenkin olit sinä sama niin hyvin sodan kuin
rauhankin kestäessä. Sinua, kultasarvella koristettuna,[22] tähysteli
Kerberus,[23] pahaa tekemättä ja hienosti häntäänsä liehuttaen, ja
poislähtiessäsi kosketti kolmikielisellä suullansa jalkojasi ja
sääriäsi.