Ei norsunluu, eikä kullattu korukatto hohda huoneessani,[2] eivät
Hymettuksen palkit[3] paina noita äärimmässä Afrikassa[4] pälhittyjä
pylväitä; enkä minä, tuntemattomana perillisenä, ole anastanut
Attaluksen[5] kuningaslinnaa; eivätkä kunnialliset[6] turvatit
kehrää minulle Lakonian purpuraa.[7] Mutta minulla on rehellisyyttä
ja runsas runosuoni; minua, vaikka olen köyhä, etsii rikaskin.
Mitään enempää en jumalilta rukoile, enkä runsaampia lahjoja ano
äveriäältä ystävältäni, sillä olen täysin tyytyväinen ainoastaan
Sabinilais-tilaani. Aika kuluu päivä päivältä ja uudetkuut katoavat
katoamistansa. Sinä annat marmoria hakattavaksi vielä hautasi
partaallakin ja, muistamatta kuolemaasi,[8] rakennutat palatseja sekä
puuhailet siirtääksesi kauemmaksi[9] Bajassa[10] pauhaavan meren
rantaa, vaikka oletkin kyllin rikas mannermaasta.[11] Mitä siihen
sanot, että tuon-tuostakin hävittelet likimmän naapurisi kivipyykkejä
ja ahnaana samoilet turvattisi rajain toiselle puolelle? Sekä mies
että vaimo, kantaen sylissänsä isäinsä jumalia ja repaleisin puettuja
lapsiansa, karkoitetaan kodistansa. -- Kuitenkaan ei mikään palatsi
odota rikasta herraa varmemmin, kuin tuo saaliinhimoisen Orkuksen
kaikille määrätty koti. Miksi puuhailet enempää? Samoin aukenee
maanpovi köyhälle, kuin kuningastenkin pojille: eikä Orkuksen
vartija,[12] rahallakaan lahjottuna, ole tuonut lakaisin kavalaa
Prometheusta.[13] Hän pitää kytkössänsä korskean Tantaluksen[14]
ja koko Tantaluksen suvun;[15] hän tulee, kutsulla ja kutsumatta,
huojentamaan vaivoista väsynyttä köyhää.