Miksi vaivaat minua valituksillasi?[2] Ei ole jumalille eikä minulle
mieleen, että kuolisit ennen minua, oi Maecenas, sinä elämäni
kallein kaunistus ja paras pylväs! Voi! Jos odottamaton kuolon
koura[3] tempaa sinut, joka olet osa henkeäni,[4] miksi viipyisin
minä, toinen puoli, joka en enää olisi samanarvoinen,[5] enkä aivan
kokonainenkaan? Sama päivä on saattava meidät kummankin perikatoon.
Minä en ole vannonut väärin: "Menkäämme, menkäämme, kunhan vaan sinä
astut edellä; varustakaamme toveruksina kulkemaan tuota viimeistä
taivalta." Minua ei eroita sinusta tultasyöksyvän Khimaeran[6]
henkäys, eikä satakäsinen Gyges,[7] vaikka tämä vastukseksi
nousisikin; niin on mahtavan Justitian[8] ja Parkain[9] tahto. Joko
minut[10] on nähnyt Libra[11] tahi kauhistava Skorpius,[12] tuo
syntymähetken pahempi puoli,[13] tahi Kaprikornus,[14] Hesperian
meren hallitsija; niin erinomaisesti kummankin meidän tähtemme
sopivat yhteen. Sinut tempasi turvihinsa välähyttelevä Jupiter[15]
tuon julman Saturnuksen[16] käsistä ja ehkäisi vinheän Fatumin[17]
siipiä, kun lukuisa kansajoukko ilonsa innossa taputteli sinulle
teaatterissa kolmesti käsiänsä.[18] Minut olisi tuo päälaelleni
kaatunut puunrunko surmannut,[19] joll'ei Faunus,[20] Merkuriuksen
miesten[21] suojelija, olisi kädellänsä keventänyt iskua. Muistappa
toimittaa uhri ja rakentaa luvattu temppeli;[22] minä tahdon
teurastaa pienen karitsan.