Kohta nuo muhkeat[2] rakennukset jättävät enää muutamia
maakaistaleita auran varalle, kohta saadaan kaikkialla nähdä
laajempia kalalammikkoja, kuin Lukrinus-järvi,[3] ja köynnöksetön
vaahtera[4] työntää jalavat tieltänsä. Vieläpä orvokkipenkit, myrtit
ja joukko hyvänhajuisia kukkia levittävät lemuansa öljypuistoihin,
jotka tuottivat satoa entiselle omistajallensa; sitäpaitsi
tuuhea-oksainen laakeripuu[5] estää auringon polttavat säteet.
Niin ei ollut Romuluksen,[6] eikä pitkätukkaisen Katon[7] laeissa
määrätty; niin ei ollut esi-isäin elämäntapa. Heidän yksityinen
omaisuutensa oli pieni, yhteinen sitävastoin suuri; ei mikään
yksityisillä kymmenjalan-mittapuilla määritetty pylväskäytävä ollut
viileään pohjaan päin,[8] eivätkä lait sallineet halveksia tilapäistä
turvetta, nuo lait, jotka velvoittivat koristelemaan kaupunkeja ja
jumalain temppelejä[9] yhteisellä kustannuksella ja hakatulla kivellä.