Oi Kvintius Hirpinus! Mitä ajattelee sotainen Kantabrialainen,[2]
mitä Skythalainen,[3] jonka välillä-oleva Hadrian meri[4] eroittaa
täältä -- jätä se tiedustelematta, äläkä ole levoton vähän-vaativan
elämän tarpeista. Ihana nuoruus ja sulo väistyvät, kun koruton
vanhuus[5] poistaa leikillisen lemmen ja keveän[6] unen. Eihän kevään
kukilla aina ole samaa somuutta, eihän punertava kuu aina kuumota
samalla muotoa. Miksi vaivaat liian heikkoa[7] mieltäsi ikuisilla
tuumilla? Miksi emme, joko korkean vaahteran tahi tämän petäjän
juurella,[8] loikuen huoletta niin ja näin,[9] maistele maljaamme,
koska se meille on luvallista, harmailta hapsiltamme haiskahtaen
ruusunlemulta[10] ja voideltuina assyrialaisella[11] nardus-öljyllä?
Evius[12] poistaa kalvavat huolet. Kuka poika jäähdyttää nopeammin
sivuitse-virtaavalla vedellä nuot kiihdyttävät Falernus-kolpakot?
Kuka viekoittelee tuon etäällä-asuvan Lyde-porton hänen kopistansa?
Hyvä siis! Hän kiiruhtakoon tänne norsunluisine lyyryinensä,
Lacaenan[13] tavoin koruttomat kiharat solmuun sidottuina!