Ymmärtäväisemmin[2] olet nauttiva elämääsi, oi Licinius, pyrkimättä
alinomaa aavalle ulapalle ja, arkamaisesti vältellessäsi myrskyjä,
liiaksi lähestymättä vaarallista[3] rannikkoa! Kuka hyvänsä rakastaa
kultaista kohtuutta, hän varovasti välttää rappiolle-joutuneen
mökin siivottomuutta, hän älykkäästi pidättyy kateutta-herättävästä
palatsista. Useammin[4] tuulet nuokuttavat suuren suurta petäjää ja
korkeat tornit kaatuvat raskaammalla rymäyksellä sekä ukonnuolet
iskevät vuorien huippuihin. -- Hyvin varustettu[5] sydän toivoo
vastoin-, pelkää myötäkäymisissä toisenlaista kohtaloa. Noita
kauheita myrskyjä tuo[6] Jupiter[7] tavantakaa, mutta hän sama
ne poistaakin. Jos nykyinen tilasi on tiukka, ei se sentään
vast'edes ole niin oleva. Apollo herättää joskus vaienneen Musan[8]
lyyryllänsä, eikä aina jännitä joustansa. Näyttäy vastoinkäymisissä
miehekkääksi ja uljaaksi; mutta kääri[9] viisaasti myös ko'ommalle
nuot liiallisen myötätuulen pullistamat purjeesi.